Sen seitsemän vuotta – Iso-Pappilan kesät 2006-2013

nayttely2011museo-099
Iso-Pappilan kesänäyttelyt ovat olleet avoinna vuodesta 2006. Kuva: Mäntyharjun kulttuuripalvelut.

Museon kesänäyttelytoiminta aloitettiin Iso-Pappilan päärakennuksessa vuonna 2006, kun rakennuksessa viitisentoista kesää toiminut Taidekeskus Salmela siirtyi omiin tiloihinsa Domanderiin ja Postitaloon. Aiemmin museolla ei juuri ollut mahdollisuutta pitkäjänteiseen vaihtuvien kesänäyttelyiden toteuttamiseen.

2006

Mäntyharju filmin silmin – diskotanssia ja Mäntyharjun lasia

Ensimmäisenä Iso-Pappilan näyttelykesänä museo toimi yhdessä Taidekeskus Salmelan kanssa. Suurissa saleissa oli Taidekeskus Salmelan valokuvia kirkonkylästä ja Salmelan ympäristöstä. Museon oma näyttelyosa toi tuulahduksia Mäntyharjusta 1960-1980-luvuilta. Pienessä 1960-luvun olohuoneinteriöörissä oli esillä Mäntyharjun lasi -kokoelmaa. Edellisenä talvena oli digitoitu kunnan entisen nuorisosihteeri Hannu Heiliön kaitafilmejä. Näistä kaitafilmihelmistä saattoi nautiskella olohuoneen keinonahkasohvalta käsin. Filmit pursuivat nostalgiaa ja muistoja mm. diskotanssikursseista ja päiväkodin elämästä.

kuva-blogiin
Mäntyharjun filmin silmin -näyttely 2006.
nayttely2011museo-012
Voit käydä kirjoittamassa oman koulumuistosi pulpetista löytyvään sinikantiseen vihkoon.

Taidekeskus Salmelan avustuksella museolle avattiin myös Koulumuistoja -näyttely, joka on edelleen osa museon perusnäyttelyä.

Edellisestä museon rakentamasta näyttelystä oli kulunut 20 vuotta ja ymmärrettävästi aloitus oli varovainen. Näyttelykesän kävijämäärä oli rohkaiseva ja palaute hyvää, joten lähdettiin innolla suunnittelemaan kesää 2008 ja siitä eteenpäin …

2007

Sauvakävelyn 10 vuotta ja kuntoilun historiaa

Mäntyharju tunnetaan sauvakävelyn synnyinkotina. Sauvakävelyn nykyinen suosio alkoi mäntyharjulaisen Exel Oyj:n tuodessa markkinoille erityisen sauvakävelysauvan vuonna 1997. Exel Oyj lähti yhteistyöhön mukaan ja sauvakävelyn 10-vuotista historiaa juhlittiin näyttelyllä ja erilaisilla sauvakävelytapahtumilla. Myös oheistoimintoja kehiteltiin; museolle perustettiin kävelysauvalainaamo, joka toimii edelleenkin kesäaikaan. Museon työntekijät pikakurssitettiin opastamaan lainaajia sauvakävelytekniikassa.

Kesänäyttelyn toinen osa kertoi kuntoilun historiasta teemalla Korpimetsistä kuntosaleille. Samana kesänä juhlittiin myös satavuotiasta suomenhevosta. Juhlan kunniaksi rakennettiin lähinnä lapsille valokuvanäyttely suomenhevosista. Ihania heppakuvia toimittivat käyttöömme Mäntyharjun hevosharrastajat.

2008

Elettiin täällä ennenkin -Repovesi

sali-ii-1-copia
Ennen työ oli raskasta ruumiillista työtä. Puutavaraa lastataan junanvaunuihin. Takana Herman Outinen kirjurina merkkaa ylös lastaajien työt. Kuva on otettu 1900-luvun alkupuolella Mouhun seisakkeella, joka sijaitsee radan varrella Mäntyharjusta noin 15 km etelään.

Elettiin täällä ennenkin -näyttely kuvasi elämää Repoveden alueella 1900-luvun alkupuolella. Kertojina olivat Tervarummun Korpikylän entiset asukkaat. He kokivat suuren elämänmuutoksen 1950-luvulta, kun valtio lunasti heidän asunalueensa Puolustusvoimien harjoitusalueeksi. ”Laitettiin lehmät narruun ja lähtiin tullaamaan”, kuvasi Sirkka Kääpä lähtöään kotikylästä 5.9.1955. Nykyään Tervarumpu sijaitsee Pahkajärven ampuma-alueella yleisöltä suojatulta alueelta, josta osa kuuluu 2003 perustettuun Repoveden kansallispuistoon. Näyttely syntyi Helsingin yliopiston 2006 järjestämän tutkimusprojektin pohjalta. Näyttely on myöhemmin ollut esillä mm. Valkealan kirjastossa sekä luontomatkailuyritys Kuutin kolossa.

kesasalmela08-059
2009

Puoli vuosisataan naurua – Mäntyharjun näytelmäkerhon 50-vuotisnäyttely

Mäntyharjun kesäteatteri on ollut oleellinen osa Iso-Pappilan alueen toimintaa koko museon olemassaolon ajan. Oli siis itsestään selvää, että kesäteatterin puolivuosisataista toimintaa esitellään myös näyttelyssä Iso-Pappilassa. Näyttely esitteli laajan kuvagallerian kesänäytelmistä kautta aikojen. Mäntyharjun näytelmäkerho oli tallentanut viime vuosikymmenien kaikki esitykset videolle ja näyttelyssä oli mahdollisuus muistella menneitä esityksiä, joko pätkissä tai vaikka katsoa kokonaan. Näyttelyssä muisteltiin tapahtumia ja sattumuksia myös näytelmäkerholaisten jutuista koostetuissa äänitepätkissä.

Museon lapsivieraille oli näytelmänurkkaus, jonka aarrearkusta löytyi rekvisiittaa, joka inspiroi oman näytelmän tekemiseen. Itsetehdyn näytelmän sai esittää vanhemmille tai ilahduttaa museon työntekijää. Kesällä oli tarjolla myös teemallisia työpajoja Mäntyharjun näytelmäkerhon toimesta. Näyttelystä huokui tekemisen meininki!

autot-50nauruablo
Puolivuosisataa -näyttely tehtiin yhdessä Mäntyharjun Näytelmäkerho ry:n kanssa ja näyttelyn parissa puuhasivat kulttuurituottajaharjoittelija Tuomas Lahti ja näyttelyn käsikirjoittajana toimi Lotta Savolainen -molemmat myös innokkaita näytelmäkerholaisia.

2010

Leikkimielellä – kolmen sukupolven leikkikaluja

lely
Star Wars -lelut olivat näyttelyn hittejä -ainakin pojista.

Leikkimielellä -kesänäyttelyn pohjan muodosti kouvolalaisen keräilijän Risto Kuparisen lelukokoelma. Näyttelyssä oli leluja kolmen vuosisadan ajalta. Vanhin näyttelyn lelu oli nukke, joka on valmistettu Saksassa 1890-luvulla. Näyttelyn höyrykoneet olivat 1910-1960-luvulta. Suomalaisia puuleluja edusti jyväskyläläisen Jukka -tuotteet autot, hevoset ja hirsirakennukset.

Leikkimielellä -näyttelyn erikoisuus oli höyrylaiva, joka löytyi uponneena Tammisaaresta 1900-luvun alussa. Laivan moottori on 2-sylinterinen höyrykone, jota ei tuolloin ollut myynnissä Suomessa. Keisari Nikolai II risteili perheineen tuona aikana ahkerasti Suomen rannikolla ja tiedossa on, että Venäjän Keisari Nikolai II on tuolloin vieraillut tuolloin Tammisaaressa poikansa Aleksin kanssa. Olisiko laiva ollut keisarillinen lelu? Tästä on mahdotonta saada selvyyttä, mutta ajatus leikkilaivan alkuperästä on kiehtova.

lelunayttely2010-003
Koululaisvierailu: Olisiko etualan vitriinissä oleva laiva ollut Suuriruhtinaan Nikolai II pojan Aleksein leikkikalu?

Kolmen sukupolven taidetta -projekti ilostutti

Leikkimielellä -näyttelyn toinen osa oli kolmen sukupolven taideprojekti. Näyttely syntyi, kun ryhmä Päväkoti Touhulan eskarilaisia Mansikat ja Puolukat -ryhmästä sekä Mäntyharjun kuvataideyhdistyksen seniorit leikkivät kolmena päivänä väreillä ja leluilla – ja tekivät yhdessä taidetta. Ryhmää täydensivät TET – harjoittelussa olevat 9. -luokkalaiset nuoret teatteriohjaaja Lotta Savolaisen johdolla.

Mäntyharjun kulttuuripalvelujen, Kuvataideyhdistyksen ja Touhulan päiväkodin mielestä Leikkimielellä -projekti oli oikein onnistunut. Eskareiden mielestä kaikkein kivointa oli kuitenkin se, että ei tarvinnut nukkua päiväunia!

2011

Korjataanko? Tietenkin!

Mäntyharjussa järjestettiin Loma-asuntomessut kesällä 2011. Samana vuonna Mäntyharjun museolla alkoi mittava peruskunnostusprojekti ja museoalueesta tuli itseoikeutetusti messujen virallinen oheiskohde peruskunnostusteemalla. Kesänäyttely Korjataanko? Tietenkin! taustoitti museoalueella tapahtuvia kunnostustoimenpiteitä. Näyttelyn lisäksi alueella oli joka päivä työnäytöksiä punamultamaalipata porisi, pärekattoja naputeltiin, tiiliseinää saumattiin. Lapsille oli näyttelyssä päreaskartelupaja.

2012

Iso-Pappila 200 vuotta

Iso-Pappilan komea päärakennus täytti 200 vuotta ja antoi aiheen näyttelylle. Iso-Pappila 200 vuotta -näyttely kuljetti museokävijän reilun 200 vuoden taakse, jolloin Ruotsi-Suomen ja Venäjän suuriruhtinaskunnan syrjäisellä rajaseudulla riitti kahinoita. Vuosi 1812 oli monella tapaa merkittävä Iso-Pappilan historiassa: vuosisatainen pitäjää halkonut raja poistui ja Suomi liitettiin kokonaisuudessaan osaksi Venäjää autonomisena suuriruhtinaskuntana. Mäntyharjuun rakennettiin uusi kirkkoherran pappila, joka oli kirkon jälkeen Mäntyharjun suurin rakennus ja ihmettelyn aihe komeine tapetteineen ja ruutuikkunoineen. Mäntyharjun vaiheita seurataan A.A. Bernerin ajasta viimeiseen Iso-Pappilassa asuneeseen kirkkoherraan asti. Välille mahtuu niin innokasta lukutaidon parannusta ja maanviljelyn kehitystä kuin palkkakiistoja ja kokemuksia käytyjen sotien repivyydestä.

Näyttelyssä kerrottiin myös pappilassa vietetystä säätyläiselämästä. Saliin ja kamariin rakennetut interiöörit kuvasivat Mäntyharjulla pitkään vaikuttaneen Berner-suvun 1900-luvun alun pappilan sisustusta huonekaluin ja lämminhenkisin perhekuvin. Lisäksi näyttelyssä oli katsaus 1960-luvun seurakunnan diakoniatyöhön. Pappilan lastenhuoneessa oli askartelunurkkaus, jossa lapset saivat askarrella perinteisiä pyhäkouluaskarteluja ja nappihyrriä.

Suuresta kivinavetasta löytyi tilaa Mäntyharjusta maailmalle lentäneelle valokuvaaja Arttu Karvoselle. Portaat -näyttely kertoi nuoren valokuvaajan ensiaskelista suuressa maailmassa.

arttukarvonen
Arttu Karvosen Portaat-valokuvanäyttely.

2013

Unohdettu rajaseutu ja kirkkomatkat

Nyt on tämän blogjutun otsikko on jo hieman vanhentunut. Viime kesänä (2013) vietettiin jo kahdeksatta näyttelykesää.

Viime kesän Iso-Pappila 200-vuotta näyttelyä suyvennettiin uusilla teemoilla. Unohdettu rajaseutu valotti elämää rajaseudulla ennen Iso-Pappilan rakentamista. Kirkko keskellä kylää kertoo kirkkotavoista ja kirkkomatkoista. Pihanperällä pureutuu elämän perusasioihin ennen ”Emboa” ja vedettävää vessaa. Iso-Pappilan navetassa oltiin Taiteen kukkia -tunnelmissa Askeleen lasten kuvataideseikkailun pyörteissä.

Kohti uutta näyttelykesää…

Tässä olivat museon seitsemän vuoden – nyt jo kahdeksan kesän  näyttelyt pähkinänkuoressa. Näyttelyjen rakentaminen on paikallismuseolle aina iso haaste. Museo joutuu pähkäilemään sekä rahallisten resurssien että aikapulan kanssa. Näyttelyjen laadusta ei ole kuitenkaan missään vaiheessa haluttu tinkiä. Kun seitsemää vuotta katselee taaksepäin huomaa, että näyttelyt ovat olleet aiheiltaan hyvin monipuolisia. Näyttelyissä on käytetty monenlaisia esitystapoja -perinteisten teksti- ja kuvataulujen lisäksi on ollut liikkuvaa kuvaa, ääntä ja tekemistä. Näyttelyihin liittyen on ollut tarjolla myös oheistapahtumia, luentoja, konsertteja, askartelupajoja yms. Työtä riittää, sillä eihän siinä vielä kaikki, että kesänäyttely saadaan rakennettua, myös museon perusnäyttelyt vaativat huoltoa joka kesä.

Monena kesänä näyttelyn rakentamiseen on löytynyt innostunut yhteistyökumppani. Lisäksi olen ilokseni huomannut, että museollemme hakeutuneet museo- ja kulttuurialan kesätyöntekijät ovat olleet poikkeuksellisen luovia ja taitavia. Hyvällä tiimityöllä ja joustavuudella vaativatkin näyttelyt ovat rakentuneet iloisesti -melkein kuin itsestään. Voi olla, että aika on ehkä kuivannut näyttelyiden rakentamiseen vuodatetut tuskanhikikarpalot. Käytettyjä työtunteja en kuitenkaan laske, kun lopputulos on onnistunut.

Kesänäyttelyjen lisäksi Iso-Pappilassa pidetään vuosittain Mäntyharjun kuvataideyhdistyksen vuosinäyttely sekä Mäntyharjun kansalaisopiston kevätnäyttelyt.

Ensi kesän näyttelysuunnitelmat ovat muuten jo hyvässä vauhdissa!

Teksti: Anu Yli-Pyky

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s