Nykyisen väentuvan edeltäjä siirrettiin vanhan pappilan alueelta (nykyisen Kirkonkylän koulun takana oleva ruohokenttä) Iso-Pappilan pihapiiriin. Vuonna 1827 vanha tupa määrättiin purettavaksi uuden rakennuksen tieltä ja uusi tupa valmistui vuonna 1829. Rakennus oli välikatoton pirtti, jota käytettiin leivintupana. Tupa oli kooltaan 6 x 7 metriä, siinä oli lautakatto ja kaksi kuusiruutuista ikkunaa. Pappilan vauraudesta kertoi se, että leivintupaankin oli varaa laittaa rautaiset ikkunan- ja ovensaranat, jotka vielä tuolloin olivat arvotavaraa. Tuvassa oli tavallinen leivinuunin ja takan yhdistelmä, ns. takka- tai piisiuuni eli muuri, jossa oli pellit ja savupiippu.

Vuoteen 1853 mennessä tupa oli käynyt liian pieneksi pappilan tarpeisiin. Kirkkoherra von Pfaler rakensi omalla kustannuksellaan vuosina 1854-55 tuvan viereen rakennuksen, johon kuului tuvan/salin lisäksi kaksi kamaria ja lautarakenteinen eteinen. Tämä rakennus on nykyisen väentuvan päärakennuksen puoleinen osa. Kamarit sijaitsivat nykyisen autotallin paikalla. Kamarin ikkunoiden paikat ovat yhä nähtävissä uusien ikkunoiden ja ovien paikoilla. Pfalerin rakennuksesta käytettiin nimitystä asuintupa ja se lienee alusta alkaen palvellut pehtorin eli tilanhoitajan asuntona.

Vanhan tuvan purkamista harkittiin vuoteen 1878, jolloin rovasti Molander päätti uudisrakennuksen sijaan remontoidan vanhan tuvan. Sisälle muurattiin uusi uuni, katto muutettiin viimeistään nyt lautakatosta pärekatoksi ja nurkkasalvokset peitettiin pystylaudoilla. Koko rakennus maalattiin punaiseksi ja ikkunanpuitteet valkoisiksi.

Viimeistään vuoteen 1898 mennessä nämä kaksi rakennusta, vanha leivintupa ja pehtorin tupa, oli yhdistetty saman katon alle. Erillisten rakennusten ikäero on nähtävissä mm. väentuvan kivijalassa, jossa vanhempi osa on koottu luonnonkivistä, kun sen sijaan rakennuksen toisessa päädyssä on lohkokivistä tehty kivijalka.

Vuosisadan alkupuolella rakennuksen kuisti oli pappilan pihan puolella. Länsipäätyyn rakennettiin autotalli 1950-luvulla kirkkoherran perheen käyttöön. Museotoiminnan aikana, 1970-luvulla, rakennuksesta on purettu vintin rappukomera ja halkovaja sekä poistettu vanhan tuvan puolelta tapetit ja sähköt. Uudistuotantona rakennettiin nykyinen päärakennuksen puoleinen kuisti tasapainottamaan karjapihan puoleista julkisivua.

Anne