Pitäjäntupa Salmelan tarina jatkuu…

Kunnan keskus

Venäjään kuulumisen viimeisinä vuosina ja itsenäisyyden alkuvaiheessa Salmela oli yhteiskunnallisen toiminnan keskiössä, sillä pitäjää käytännössä johdettiin Salmelasta käsin. Pitäjäntupaan kokoonnuttiin keskustelemaan, päättämään ja agitoimaan erilaisista aiheista niin kunnallislautakunnan muodossa kuin vapaammissakin merkeissä. Mm. Kansallisen Edistyspuolueen Mäntyharjun paikallisyhdistys perustettiin Salmelassa 29.12.1918. Paikallisyhdistys menetti pian kannatuksensa Maalaisliitolle ja lakkasi käytännössä olemasta viimeistään 1940-luvulle tultaessa.

Vuoden 1931 maatalousnäyttely levittyi kirkon, Salmelan ja Niemelän rajaamille pelloille ja täytti Kirkonkylän sadoilla ihmisillä. Varsinainen juhlakenttä sijaitsi Niemen pelloilla. Salmelaan keräännytttiin myös Mäntsälän kapinan aikana vuonna 1932 keskustelemaan tilanteesta. Sotien aikana paikallinen väestönsuojelu piti Salmelaa keskuspaikkanaan. Salmelassa mm. vastaanotettiin tiedotuksia eri puolilla pitäjää olevista ilmavalvontapaikoista. Myös Hilda Kanteleen hoitama Säästöpankki toimi Salmelassa yli 20 vuotta. Kirkkoväen kerääntyessä paikalle lauantaina pankkikin oli auki muutaman tunnin.

Kunta vs. seurakunta

Uuden kuntalain myötä kunta ja seurakunta erosivat toisistaan erillisiksi yksiköiksi vuonna 1868. Vanhan tavan mukaan asioiden hoito, lautakunnat ja muut elimet jatkoivat kuitenkin kuten ennenkin Salmelassa ns. kirkon maaperällä. Kunnallistalona Salmelaa pidettiin kuitenkin vain tilapäisenä, ongelmalle ei kuitenkaan näyttänyt löytyvän pidempiaikasta ratkaisua. Vähitellen vain itäinen pääty jäi seurakunnan käyttöön kunnan hallitessa toista päätyä. Sopu jatkui niin pitkään kuin tilaa riitti. Vuoden 1926 selvityksessä todettiin, etteivät Salmela tai Niemelä kuuleneet sen enempää kunnalle kuin seurakunnallekaan vaan pitäjäntuvat olivat ”kyläkuntaryhmäin, Savon, Viipurin ja Hämeen puolella, omaisuutta”. Salmelan hirsinen rakennus korjattiin ja maalattiin nykyasuun kunnan toimesta vuonna 1930. Tosin vanhoista kuvista voi päätellä maalipinnan olleen nykyistä väriloistoa hillitympi. Lopulta kunta myös lunasti Salmelan tontin itselleen vuonna 1936. Tällöin kunnantoimisto sijaitsi alakerran läntisessä päässä, pitäjäntupa itäisessä ja valtuustosali keskellä.

Salmelan yläkerrassa olivat kunnankirjurin ja kätilön asunnot aina 1950-luvulle asti. Vuonna 1950 kunnansihteeri esitti valtuustosalin jakamista kolmeksi toimistohuoneeksi ja seurakunnan puolen ottamista valtuuston käyttöön. Seurakunta vastusti suunnitelmaa ankarasti ja vei riidan lääninhallituksen ratkaistavaksi. Lääninhallituksen mukaan rakennus ei kuulunut yksinomaan kunnalle, mutta korkein hallinto-oikeus kumosi tämän päätöksen myöhemmin. Tällä välin yläkerran asuintilat oli ehditty jo muuttaa toimistoiksi ja riidan varsinainen aihe siis ratkaistu. Kunnantoimiston eri toimintojen tilantarve kasvoi jatkuvasti ja keskustan siirtyessä yhä selvemmin vanhoille Penttilän talon pelloille ja Kiepinsalmelle, rakennettiin myös uusi Kuntatalo aseman läheisyyteen vuonna 1966. Muuton myötä Salmela jäi hetkeksi tyhjilleen.

Kohti taiteen tyyssijaa

Ennen nykykäyttöä pitäjäntupa toimi mm. kuntosalina, vaateompelimona ja asuntoina. Ammattikurssikeskuksen perustamisen myötä Salmelassa työskentelivät kurssikeskuksen hallinto ja toimisto. Alakerrassa järjestettiin myös opetusta. Mäntyharjun opisto laajeni 70-luvun aikana suurimmillaan 60-paikkaiseksi metallialan koulutuspisteeksi. Ammattikurssitoiminnan kukoistus jäi kuitenkin suhteellisen lyhyeksi, sillä koulutus päättyi kokonaan jo vuoden 1981 aikana.

Nykyisin Salmela lienee tunnetuin vuonna 1989 perustetun taidekeskuksen ansiosta. Neljännesvuosisatajuhlia ensi vuonna viettävä taidekeskus on omien sanojen mukaan ”Mäntyharjussa sijaitseva kulttuuritapahtuma, jonka ohjelmaan kuuluvat kesäisin kuvataidenäyttelyt, konsertit ja luennot sekä 3-4 vuoden välein järjestettävä Nuorten kuvataidekilpailu”. Mäntyharjun ja koko Mikkelin seudun tärkeimmäksi matkailu- ja kulttuurikohteeksi noussut Salmela vetää väkeä joka kesä aina entisiä presidenttejä myöten.

Tekstin lähteinä ovat toimineet ensisijaisesti kuntalaisten muistot ja Mäntyharjun historia I ja II-teokset. Virheitä ja epätarkkuuksia tekstissä saattaa silti olla, sillä pitäjäntupa Salmelan varsinainen historia on, ainakin allekirjoittaneen tietojen mukaan, vielä kartoittamatta ja kirjoittamatta.

Anne Närhi, kesäamanuessi