Kinnin kohtauspaikka

Rivakasta rakennustahdista huolimatta Voikosken ja Varpasen väliin jäi vielä sotien jälkeen liikenteenhoidollisesti hankala ja kiusallinen osuus ilman junankohtauspaikkaa. Vuonna 1947 avattu Kinnin uusi kohtauspaikka paransi tilannetta huomattavasti. Matkalaisia Kinni ei juuri koskaan palvellut sillä kohtauspaikka sijaitsi lähes asumattomalla ja tiettömällä metsäalueella. Pysäkki muutettiinkin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi vuonna 1963.

kinnin-asema-nyk
Nykyisin Kinnin liikennepaikan seutu on metsittynyt. Kuva: arvin’s media.

Radanoikaisu 60-luvun lopulla jätti Kinnin liikennepaikan syrjään uudelta radalta. Uudelle radalle avattiin uusi junien kohtauspaikka ja henkilö- ja tavaraliikenne Kinniin lopetettiin. Nykyisin vanha liikennerakennus on purettu ja paikalta löytyy vain laitesuojarakennus.

kinnin-aseman-paikka
Kuva: Pekka Laurikainen.

Nykyisin alueella on mahdollista erottaa vanhojen rakennusten kivijalat aluskasvillisuuden seasta. Resiinavaja on edelleen tallella ja asemalaiturin kivipengerryksen jäänteet ovat myös hyvin havaittavissa. Savon-radan rakentamisen aikaan 1880-luvun lopulla on alueelle tehty huomattavia kallioleikkauksia ja siitä jääneet kivenlohkareet ovat muodostaneet suuria louhikoita ratapohjan kummallekin puolelle. Vanhaa ratapohjaa käytetään nykyään metsäautotienä, joten paikalle pääsee autollakin varovasti ajaen.

Pekka Laurikainen muistelee Kinnin liikennepaikkaa:

Vanhan aseman takana oikealla puolella oli asemahenkilökunnan asuintalo, jollen ihan väärin muista niin siinä oli ainakin kolmen perheen asuintilat. Resinavajakin näkyy, siellä säilytettiin myös öljylamppuja ja taisipa siellä oli sitä ”paloöljyä” tai ”valopetroolia” eli sitä jota käytettiin mm. vaihdeopastimissa ja taisipa olla tuo asemakin ilman sähköä. Kamppipuhelin siellä oli ja tuosta ovesta mentäessä oli asemanhoitajan välineet, erilaisini lippuineen ja ”lähestyskeppi” sekä myös se pitkä keppi jonka päässä oli vanne. Sen avulla ohikulkevaan junaan annettiin viesti mikäli se oli tarpeen. Muutaman kerran olen pienenä poikana hakenut sen vanteen radanvarresta. Edelleen minulla on muistona vanha lappu jolla junille näytettiin yöllä merkkiä, siinä on valkea, vihreä ja punainen valo. Kesällä tuo oli kaiketi aika helppoa, mutta talvisin voin vain kuvitella miten hankalaa oli, sitten tuli sähköistetyt laitteet ja kauko-ohjatut opastimet ja vaihteiden vaihdot. Ihan tarkkaa muistikuvaa ei ole aseman purkamisesta, mutta veikkaan että 70-luvun puolivälissä se purettiin. Asemahan oli välillä 1968-73 Ruunalampi ja sijaitsi melkein Käävän ylikäytävällä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s