Helga-Meri Mantere kertoi viikko sitten järjestetyssä Iso-Pappilan museoillassa Maija Guseffista (myöh. Juvas), joka tuli aikuisiällä tunnetuksi kansanperinteen tutkijana ja Suomen ensimmäisen steinerkoulun perustajana. Maija oli Mantereen täti, ja koska Mantereen oma äiti kuoli tämän ollessa vielä lapsi, Maijasta tuli veljentyttärelle läheinen, melkein kuin toinen äiti. Mantere on kirjoittanut tätinsä Maija Juvaksen ja äitinsä Astrid Reposen elämästä Vapauden taju -nimisen teoksen, johon hänen museoillan esityksensäkin perustui.

Mantere keskittyi museoillassa Maijan Mäntyharjussa 1910-luvulla viettämiin onnellisiin lapsuusvuosiin. Erityisesti metsien ja järvien läheisyys teki elämästä rikasta. Maijalla oli esimerkiksi tapana tehdä retkiä lähimetsiin muilta salaa. Vielä vuosienkin päästä Maijan mieleen nousivat Mäntyharjusta juuri maisemat ja luonto. On kuvaavaa, että hän mainitsi yhdeksi tärkeimmistä lapsuusmuistoistaan Mäntyharjun lumisessa metsässä hiihtoretken lomassa tapahtuneen kohtaamisen hömötiaisen kanssa.

Minun lapsuuteni huomattavampia tapahtumia oli varmaan se, että kerran hiihdin yhden koivun oksan ali ja eräs hömötiainen seisoi oksalla ja hakkasi ja hakkasi ateriansa kuorta, eikä lentänytkään tiehensä. Pieni, elävä ja pyöreä lintu toimitti askareitaan minun pääni vieressä ja välillä nosti päästä ja viskasi minuun nopean katseen. Minä seisoin hiljaa ja olin äärettömän onnellinen.

Maija oli sisarussarjansa kuudesta lapsesta toisiksi nuorin. Mäntyharjun vuosina useimmat isosisarukset olivat jo siirtyneet opiskelemaan muille paikkakunnille ja Maija sai pikkuveljensä Kaarlon kanssa nauttia vanhempien jakamattomasta huomiosta. Oman osansa Mäntyharjussa vietetyn ajan auvoisuuteen toi myös kirkonkylän tiivis yhteisö. Ystäviä ja ikätovereita oli aina lähellä. Erityisen läheisiä ystäviä Maija oli Kivelässä asuneen Aino, eli Anni, Cantellin (myöh. Kantele) kanssa.

Mäntyharjussa vietetyt vuodet päättyivät Maijan isän, Leodor Guseffin, kuolemaan. Elämä kääntyi päälaelleen. Guseffien perheen lisäksi myös koko muu Suomi eli kriisin hetkiä, kun vuonna 1918 käytiin sisällissotaa. Pian sodan päätyttyä perhe jätti Mäntyharjun taakseen ja muutti Helsinkiin. Sopeutuminen pääkaupungin elämänmenoon ei kuitenkaan ollut Maijalle alkuun ollenkaan helppoa. Kaupunki tuntui Mäntyharjun jälkeen kohtuuttoman suurelta, eikä Maijalle tärkeä luontokaan ollut samalla tavalla läsnä. Tilanteen teki entistä ikävämmäksi se, että Maijan täytyi jättää rakas, sekarotuinen koiransa Tessu asumaan ystävänsä Ainon luokse Mäntyharjuun. Se kun oli jo ehtinyt tottua maalaiselämään.

Pientä helpotusta ikävään toi se, että Maija pääsi vielä käymään Mäntyharjussa talvella 1919. Ainon perhe, Cantellit, kutsui Maijan tuolloin luokseen viettämään joululomaa. Maija pääsi pitkästä aikaa näkemään paitsi rakkaan ystävänsä, myös koiransa Tessun. Vaikka Maijan lähdöstä oli tuolloin kulunut jo yli vuosi, Tessu muisti tämän yhä ja kulki Maijan perässä koko vierailun ajan. Aivan pelkkää lomaa vierailu ei kuitenkaan ollut, vaan Maija sai äidiltään myös tehtävän hoitaakseen – hänen piti tuoda Mäntyharjusta mukanaan jauhoja ja voita. Sisällissodan loppumisesta ja Suomen itsenäistymisestä oli vielä varsin vähän aikaa ja erityisesti pääkaupungissa oli pulaa ruokatarpeista.

Myöhemmin Maija päätyi Helsingin yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Yliopistossa hän tutustui Helga-Meri Mantereen äitiin, Astrid Reposeen, joka puolestaan päätyi naimisiin Maijan veljen, Martti Guseffin kanssa. Ilmeisesti yhteys Aino Cantelliin katkesi näinä myöhempinä vuosina etäisyyden myötä.

Mantereen museoillan esitys kokosi Iso-Pappilan saliin parisenkymmentä Mäntyharjun historiasta kiinnostunutta kuulijaa. Paikalla oli myös Aino tai Anni Cantellin sukulaisia. Kohtaaminen oli iloinen yllätys sekä Mantereelle että Cantelleille. Sadan vuoden takaisten ystävysten sukulaiset kohtasivat samoissa Mäntyharjun kirkonkylän maisemissa, joissa Maija ja Aino aikanaan viettivät aikaa yhdessä.

Maija Juvaksen tutkijaparin ja Mantereen äidin, Astrid Reposen, metsäsuomalaisten parista keräämään esinekokoelmaan perustuva näyttely Finnskogar – Metsäsuomalaiset on avoinna marraskuun alkuun saakka Kansallismuseossa. Myös Maijan ja kenttämatkoilla mukana olleen Helmi Helmisen ottamia valokuvia on esillä näyttelyssä.

Susanna Helminen