Yksi esine -tuhat tarinaa -pohdintoja Mäntyharjun esineeksi

Suomen Kotiseutuliitto on haastanut kaikki Suomen sadat paikallismuseot kertomaan itsenäisen Suomen tarinaa yhden esineen kautta.

Yksi esine – tuhat tarinaa

Mäntyharjun museolla pohdittiin, mikä tuo esine voisi olla? Mistä Mäntyharju  tunnetaan?
Ensimmäisenä ajatuksena tulee mieleen huvila-asuminen ja mökkiläisuus. Vapaa-ajan asuminen on leimannut Mäntyharjua sata vuotta eli käytännössä alkoi jo ennen Suomen itsenäistymistä. Toisena mietimme, löytyisikö esine  käynnissä olevan teollisuusperintökeräilyn kautta? Kyllä, teollisuusteemassakin  on  aineksia! Mäntyharju on perheryritysten ja teollisen luovuuden pitäjä. Mutta mikä olisi näiden edellä mainittujen teemojen  symboliesine?

Jatketaampa pohdintaa…

On taas Mäntyharjun tytöt lähteneet reissulle! Tätä mukaeltua lausahdusta myös museolaiset kuulevat usein. Mäntyharjun pojat lähti reissulle –rallatus taitaa olla monelle tuttu. Tietääkö kukaan miksi? Löytyisikö tästä Mäntyharjun tarina ja siihen liittyvä toivottu museoesine ?

Mäntyharjusta matkustettiin 1800-luvulla paljon työn perässä. Köyhyys pakotti hankkimaan töitä muualta. Useimmiten lähdettiin Pietariin tai Inkerinmaalle, joissa palkat olivat moninkertaisia Suomeen nähden. Tuohon aikaan Suomi oli osa Venäjän valtakuntaa, mikä lienee helpottanut työn perässä matkustusta.

Pietari oli suuri kasvava kaupunki, joka tarjosi paljon työtä. Samaan aikaan Suomen teollisuus ja kaupungit eivät pystyneet työllistämään kaikkea maaseudun liikaväestöä. Suomalaiset työskentelivät Pietarissa muun muassa renkeinä, palvelijoina, hevoskuskeina ja sotilaina tsaarin armeijassa.

Mäntyharjusta lähdettiin myös Amerikkaan, mutta vähemmän kuin Suomesta keskimäärin. Sen sijaan Mäntyharjusta itään lähtijöitä oli 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä enemmän kuin Pohjanmaalta Amerikkaan muuttaneita. Mäntyharjusta oli 1800-luvulla enemmän väkeä maailmalla työn perässä kuin ympäristökunnista, mikä on myös vaikuttanut sen maineeseen reissupitäjänä. Inkerinmaalla kulkenut suomalainen runonkerääjä nimesikin Inkerinmaan mäntyharjulaisten ”Kaanaan maaksi”.

Huonoissa kamppeissa reissaavia mäntyharjulaisia on ollut niin paljon liikkeellä, että he saivat osakseen sekä huomiota että pilkkaa. ”Mäntyharjun mies ja Norjan siili ovat kaikkialla.” Tappelu ei varmaan ollut kaukana, kun keväisiä tulijoita tervehdittiin reissulaululla osoittamalla vaatepartta ja nälän leimaamaa lyhyttä miehenvartta.

Mikä olisi se reissumiespitäjän esine? Millaisia ”reissumiesesineitä ”museo-kokoelmistamme löytyy?  Esimerkiksi  Tilda Hietasen   matka-arkku (arkistonumero 442), Tilda Hietanen oli Pietarissa ortodoksisen papin apulaisena. Arkku on tuotu Pietarista vuoden 1920 paikkeilla. Hyvä!

Mitä muuta, voisiko symboliesineenä toimia aineeton  ”Kun Mäntyharjun pojat lähti reissulle” – reissujenkka. Sävellys on kansansävel ja  Reissupoikien laulun sanat ovat todennäköisesti peräisin 1800-luvun lopun vuosikymmeniltä. Kerrotaan, että laulussa oli noin 80 säkeistöä, jotka Toivo Orasmaan myöhemmin kiteytti muutamaan säkeistöön tähän tapaan:

Kun Mäntyharjun pojat lähti seussulle
niin  Mäntyharjun pojat lähti reissulle,
ja Mäntyharjun pojat lähti reissulle,
niin Mäntyharjun pojat lähti reissulle.

Kun mäntyharjun pojat lähti reissulle,
täysi oli eväspussi selässä
ja musta oli voipytty kädessä
mutta tyhjä oli rahapussi povessa

Kun mäntyharjun pojat oli reissulla
niin he lauloivat tälläistä veisua
nää pojat ompi mäntyharjusta
ja nää pojat ompi mäntyharjusta

 Kun Mäntyharju pojat palas reissulta
oli tytöt heitä asemalla vastassa
tyhjä oli eväspussi selässä
mutta täysi oli rahapussi povessa

Olisiko laulun sanat ja sävel vaikea muuttaa kuvalliseen muotoon? Ehkä! Etsitäämpä edelleen!

Mäntyharjun museon arkistosta löytyy  luettelo  Mäntyharjun pitäjän Heinolan kihlakunnan Mikkelin läänin kuuluvista alamaista, jotka vuoden 1892 kuluessa ovat saaneet passeja Suomen Passivirastolta Pietarissa. Tämä passiluettelo on osa kanttori Erland Seppälän jäämistöä. Luettelon mukaan 629. mäntyharjulaista on saanut passin Suomen passivirastolta vuonna 1892. Aika mittava määrä! Luettelosta voi lukea päivämäärän, lähtöpaikan eli Mäntyharjun kylän, henkilön nimen, syntymävuoden, henkirahojen maksamisen tai syyn niistä vapauttamiseen ja lasten määrän. Tämä taitaa olla esineemme!

Tämä passiluettelo arkistokappale ajoittuu aikaa ennen Suomen itsenäistymistä, mutta on tällä hetkellä teemaltaan erittäin ajankohtainen.  On mielenkiintoista miettiä, miten reissuaminen on vaikuttanut Mäntyharjun kehittymiseen myöhemmin.   Mäntyharjulaiset ovat olleet ilmeisen ennakkoluulottomia,  rohkeita,  uteliaita, koska lähtivät.  Mutta myös kotiseuturakkaita, koska monet myös palasivat. Kuten reissupoikien laulun sanat toteavat, mäntyharjulaiset  lähtivät  ”keikkatöihin” ja elannon hakuun Pietariin ja Viipuriin ja palasivat muhkea rahapussi povessa takaisin kotikyläänsä (oman tyttönsä luo).

Kun Mäntyharju pojat palas reissulta
oli tytöt heitä asemalla vastassa
tyhjä oli eväspussi selässä
mutta täysi oli rahapussi povessa

Toisin oli laita esimerkiksi Pohjanmaalta Amerikkaa lähteneillä  -monet lähtivät kaus jäädäkseen.

Voit tutkailla koko tuhansia tarinoita  Suomen kotiseutuliiton linkin kautta.

passinsaajaluettelo
Passinsaajaluettelo, Mäntyharjun museon arkisto