Mäntyharjulaisuus ei lähde miehestä…

Twitterin loppumattomasta virrasta pisti silmään twiitti, ”Mies lähtee Mäntyharjusta, mutta mäntyharjulaisuus ei lähde miehestä.”  Jäin  miettimään, mitä mäntyharjulaisuus on  ja  kuinka tiukassa tai löyhässä kotiseututunne voi olla?

Mitä kotiseutu merkitsee, kyselee myös Suomen Kotiseutuliitto. Kotiseutuliitto on käynnistänyt suuren kansalaiskeskustelun kotiseudun merkityksestä. Mäntyharjun kulttuuri- ja museopalveluille kotiseutu on myös tärkeä johtoajatus kaikessa tekemisessään.  Museotoimessa se  näkyy mäntyharjulaisten perinteiden vaalimisessa sekä esine- ja valokuvakokoelman tallentamisessa ja myös museon yleisötyössä kesänäyttelyiden ja keräilyprojektien kautta. Kun museo katsoo menneisyyteen,  on kotiseututyö kulttuuripalveluiden näkökulmasta tulevaisuutta ja vaikuttamista kuntalaisten aktiivisuuteen, yhteisöllisyyteen, viihtymiseen, itsensä ilmaisuun ja luovuuteen.

Voiko museo- ja kulttuurityöllä vaikuttaa kotiseututunteen kehittymiseen? Mistä kotiseututunne syntyy? Monet pitävät todellisena kotiseutunaan lapsuuden kotipaikkaa. Lapsuudessa syntyvät  merkitykselliset ihmissuhteet – perhe, suku, koulukaverit. Lapsuuden paikka myös muuttuu, kasvaa ja avautuu oman identiteetin kehittymisen ja kasvun myötä. On oletettavaa, että lapsena koettu merkityksellisyys tai merkityksettömyys heijastuu kaikuna aikuisuudessakin. Usein kuulee nuoren uhoavan, kun täältä joskus pois pääsen, takaisin en tule. Voisiko kotipaikka Mäntyharju parhaimmillaan jättää jäljen, joka ailahtelee lämpimästi, kun Mäntyharju mainitaan. Tai ehkä herättää huolta tai surua, jos uutiset eivät ole vanhasta kotiseudusta hyviä.

Mistä kotiseuturakkaus kehittyy? Voiko sen menettää ja mistä syystä?  Itseään kunnioittavat nuoret joutuvat lähtemään kotikulmiltaan  opiskelemaan tai työelämään. Lähteekö samalla myös mäntyharjulaisuus?  Saako mäntyharjulaisuus lähteä?  Voiko se tulla takaisin ja missä tilanteessa?

20170130_153440

Taannoinen Mäntyharjun mökkiläis- ja huvilaperinnekeräys toi kotiseutupohdintaan myös ulottuvuuksia ja näkökulmia. Usein kesäpaikka haluttiin rakentaa entiselle kotiseudulle tai ainakin kotiseutua muistuttavaan ympäristöön. Vanhoja huvila-aineistoa ja valokuvia selatessa tunsi käsin kosketeltavasti kiintymyksen kesäpaikkaan. Kaikille perinteisten mökkisukujen muistoille näyttää olevan yhteistä yhteisöllisyys, suvun vanhimpien ja edesmenneiden sukupolvien työn arvostaminen, ympäristön kunnioitus sekä vaatimattomuus. Tutut mäntyharjulaiset paikat ja nimet vilisevät huvila-asukkaiden kertomuksissa. Mielenkiintoista oli todeta, että paikan henki ei muodostu kunnan tai pitäjän nimestä vaan sen ihmisistä, yhteisöstä, ympäröivästä maisemasta ja luonnosta. Se on paikka, missä voidaan hyvin ja mihin halutaan aina palata. Kesäpaikasta löytyy edellisten sukupolvien ahkeran työn jäljet, lapsuuden leikkipaikat, saunavastan ja tervasaippuan tuoksu, kesän ensimmäiset ahomansikat vai vaikkapa torikahvit munkin kera. Tänä päivänä mökkipaikan valintaa vaikuttavat myös käytännöllisyys, mökkimatkan pituus ja palvelut. Mutta näilläkään ei lopulta ole ehkä merkitystä, jos mökkipaikka ei tunnetasolla kasvata merkitystään.

Kotiseututunteen yhteydessä puhutaan usein mielenmaisemasta. Juuret eivät ole kunnassa vaan paikassa –mielenmaisemassa. Saman kotiseututunteen voi saavuttaa myös muualla kaukana kotoa. Mielenmaisema voi olla myös mielentila tai tunne, joka liitetään kotiseudusta puhuttaessa esimerkiksi lapsuuden ja nuoruuden onnelliseen huolettomuuden kokemukseen. Kotiseututunne voi olla vahva käsitys mäntyharjulaisesta identiteetistä, joka  juurruttaa ja ottaa avosylin vastaan pelotta myös uudet tulokkaat.

Mielestäni on tärkeää kysyä, miten mäntyharjulainen mielenmaisemaa rakennetaan? Oli se sitten fyysinen ympäristö tai vain pään sisällä oleva tunne jostain omasta, turvallisesta ja tarpeen vaatiessa oman elämän vaiheeseen sopeutuvasta tunteesta ja paikasta. Lapsena se on se paikka, jossa on perhe ja kavereita, tekemistä ja turvallinen ympäristö leikkiä, harrastaa ja ilmaista itseään. Nuorena se on voi olla turvapaikka, kun maailma ahdistaa ja minne on mukava palata vuoden mittaiselta reppureissulta maailman ympäri. Aikuisena se voi olla paikka, missä haluaa tehdä työtä ja kasvattaa lapsensa. Vanhana se on se paikka, jonne haluaa tulla haudatuksi tai tuhkansa siroiteltavaksi.

Markkinoille on tullut vitsikkäitä kotiseutupaitoja. Mäntyharjun kotiseutupaidassa lukee Mäntyharju – useampi lähtee kuin jää. Mielestäni parempi muotoilu voisi olla Mäntyharju – Lähde, jotta voit palata. Reissupitäjästä on lähdettävä, eihän se muuten olisi reissupitäjä. Routa porsaan takaisin tuo, jos on tuodakseen. Aina ei voi palata, mutta henkinen mäntyharjulaisuus voi pulpahtaa esille sopivissa tilanteissa -vaikka sometwiiteissä. Hyvä kello kauas kuuluu. Toivottavasti.

Osallistu Suomen Kotiseutuliiton, mitä kotiseutu merkitsee kyselyyn. Olemme täällä kotipitäjässäkin kiinnostuneita asiasta. Voit myös jättää oman kotiseutukokemuksen tämän blogin kommenttipalstalle. Samalla voi pohtia mitä mäntyharjulaisuus on?

kulttuurisihteeri Anu Yli-Pyky

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s