Vierailevana tutkijana Mäntyharjun museossa – kurkistus kulissien taakse

Tutkija Pirkko Koppinen osallistui museon kesänäyttelyn rakentamiseen ja teki näyttelyyn Mäntyharjussa 1800-luvun lopulta 1960-luvulle toimineesta Myyryläisen nahkatehtaasta kertovan osion. Koppinen pitää Iso-Pappilan museoillassa 8. elokuuta luennon Myyryläisen nahkatehtaasta.

Olen Pirkko Koppinen, tutkija Kingston University Londonissa. Muutin Lontooseen 22 vuotta sitten, mutta sydämeni jäi Suomeen, erityisesti Mäntyharjulle, jonne isoäitini perhe asettui vuonna 1891. Tarinat isoisoisäni Aleksanterin ja sittemmin Otto-enon nahkatehtaasta, joita isoäitini kertoi minulle pikkutyttönä, jäivät mieleen. Pari vuotta sitten nostalgia voitti ja aloitin tutkimuksen nahkuri Myyryläisestä. Tutkimuksen aiheeni on aineellinen kulttuuri, museologia ja perinnetietous, erityisesti henkilökohtaisen esineen matka museoon. Tänä vuonna tuo matka tuli toteen ja nahkuri Myyryläisen tilikirja pääsi mukaan Teollisuusnäyttelyyn juhlistamaan Suomen satavuotista itsenäisyyttä, kiitos Mäntyhajun Museon.

Tänä kesänä minulla on ollut ilo tutustua Mäntyharjun museon toimintaan. Vierailevana tutkijana ja talkoolaisena pääsin kurkistamaan kulissien taakse, kuinka näyttelyä suunniteltiin ja valmistettiin.

Näyttelyn taustat

Niinkuin museon blogista käy ilmi, Mäntyharjun kaksikesäinen Teollisuusnäyttely on katsaus paikkakunnan teollisuuden nykyhistoriaan. Monille paikkakunnan asukkaille ja mökkiläisille – kuten minulle – tutut tehtaat, Askel, Mäntyharjun Lasi, Woikoski, Kuoma, ja Exel, esittäytyvät tänäkin vuonna kuvien, videoiden ja tekstien avulla.

Suullinen teollisuuteen liittyvä historia, jota museo on kerännyt viimeiset pari vuotta mm. muistelutilaisuuksien ja haastattelujen avulla, on luettavissa tekstipaneeleissa. Esineet ja kuvat kertovat omat tarinansa. Upea näyttely on ollut avoinna jo yli kuukauden ja viihdyttää vierailijoita vielä elokuun 13. päivään asti.

Iso-Pappilan päärakennus on koulujen ja käsityön harrastajien käytössä talvisin, joten alustava tutkimustyö tehdään etätyönä. Esimerkiksi historialliset tarinat Myyryläisen Nahkatehdas -osion teksti- ja kuvapaneeleihin, johon minulla on tutkimukselliset ja henkilökohtaiset siteet, keräsin suvulta haastatteluin Suomessa käydessäni sekä suomalaisista digitaalisista lähteistä suurimmaksi osaksi Lontoosta käsin. Näyttelyn kokonaisuus – myös nahkurin osio – hahmottui vasta, kun pääsin mukaan rakentamaan näyttelyä paikan päälle.

 

Tiivis näyttelynrakennusviikko

Näyttelyn rakentaminen alkoi maanantaina 5. kesäkuuta, heti koulujen loputtua. Lensin Lontoosta edellisenä päivänä ja saavuin paikalle maanantaiaamuna, jolloin museolla oli jo täysi tohina. Edellisten asukkien jäljet näkyivät vielä ensimmäisten parin päivän aikana Iso-Pappilan päärakennuksessa. Tilojen tyhjentyessä pääsimme Anu Yli-Pykyn, Susanna Helmisen ja Eemeli Mannisen kanssa siirtämään tuoleja, kankaita, tekstipaneeleja, lasivitriinejä, ja muuta esineistöä varastoon tai varastosta ulos.

 

Tuon viikon aikana tiloista tulikin vilkas rakennustyömaa. Ruuveja kiristeltiin, nauloja hakattiin, ketjuja ripustettiin, reikiä porattiin, verhoja silitettiin ja ripustettiin. Mallinukke riisuttiin ja hänelle laitettiin asianmukaiset vapaa-ajan vaatteet kuvastamaan ajan henkeä ja näyttelyn teemaa. Siivoojat pesivät ikkunat kirkkaiksi sillä aikaa, kun kunnan teknisen puolen henkilökunta ripusti seinille isot paneelit ja kellokorttikoneen lippujen leimausta varten. Samaan aikaan valmistuivat pleksit suunnitteluosastoon kävijöiden käyttöön. Kattoon ripustettu Mäntyharjun Lasi -himmeli tuotti melkoista päänvaivaa, mutta saimme kuin saimmekin sen kasaan.

 

Museon keittiötiloissa kiehui soppa ja kahvi näyttelyn rakentajien piristämiseksi. Ajelimme Susanna Helmisen kanssa Mäntyharjua ympäri etsimässä niittejä ja hakemassa esineitä esimerkiksi Voikosken tehtaalta sekä museon omista varastoista. Vintiltä, joka aikoinaan oli ollut näyttelytila, löytyi huonekaluja neuvottelutilaan. Hirsirakenteisen entisen pappilan vintti tuoksui ihanasti puulle ja menneille ajoille.

Nahkurin osio on samassa huoneessa tehtaan toimiston kanssa ja eri toimistotyövälineiden asettelu olikin melkoista hommaa. Poikkeuksellisesti moniin museohin verrattuna tämän osion esineisiin saa koskea ja leikkiä olevansa töissä kiireisessä tehtaan toimistossa. Tällaiset osiot ovat aina suosittuja sekä lasten että aikuisten kesken missä päin maailmaa tahansa, eikä Iso-Pappila ole poikkeus.

 

Itselleni oli erityisen jännittävää nähdä kuinka nahkurin osio valmistui, vitriinin pesusta hirven vasan taljan ripustamiseen saakka. Tekstipaneeli, jonka tutkimiseen ja suunnitteluun oli kulunut vuoden verran aikaa, oli vihdoin esillä isoenoni nahkuri Otto Myyryläisen kuvaa ja hänen tilikirjaansa myöten.

 

Pääsin myös käymään Eemelin ja Susannan kanssa pysyvien näyttelyiden puolella mm. väentuvassa, riihessä ja kivinavetassa ennenkuin ne avattiin yleisölle. Talvi oli jättänyt jälkensä sinnekin. Yllätyksekseni löysin väentuvasta Nestor Kurvisen ottaman kuvan Otto Myyryläisen Nelikulmasta, jossa oli aikoinaan mm. Nahka- ja Valjasliike. Näin entinen ja nykyinen näyttely yhdistyivät – Otto Myyryläisen avulla!

Pirkko Koppinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s