Ensimmäisenä lienee paikallaan pieni esittely itsestäni. Olen Eemeli Manninen, 19-vuotias nuori mies Hirvensalmen alueelta, joka suuntaa kohti jatko-opintoja ja armeijaa. Armeijan alkua odotellessa ajattelin järkeväksi saada mahdollisimman paljon työkokemusta tulevaisuutta varten, sillä ilman kunnollista työkokemusta etenkin nuorten on vaikea saada nykyisin töitä. Työpaikan etsiminen tuottikin tulosta ja sain tilaisuuden työskennellä kesän täällä Mäntyharjun Iso-Pappilassa. Sen myötä pääsin tutustumaan paikalliseen historiaan sekä useisiin paikkakunnan ihmisiin.

Nuorten käsityksiä museoista

Kysyin ystäviltäni, jotka ovat noin samaa ikäluokkaa muutaman vuoden heitolla suuntaan tai toiseen. Mitä sana museo tuo heidän mieleensä? Vastaukseksi useimmilta tuli tauluja, tylsä paikka tai jotain vanhoja juttuja. Nämä mielikuvat ovat valitettavan usein nuorten mielessä päälimmäisenä, kun ajatellaan museoita, jolloin he eivät anna edes mahdollisuutta sille informaation ja kulttuurin määrällä, jota ne voisivat tarjota. Museo ei ole vain joku rakennus, jossa roikkuu pölyisiä tauluja, vaan se voitaisiin ainakin omasta mielestäni tiivistää lauseeseen: ”Paikka tai kokoelma esineitä ja asioita, jotka pyrkivät säilyttämään entistajan arvot, kulttuurin ja tapahtumat jälkipolville”. Entisajan käsitteen kanssa on hyvä muistaa, että historiaa se on jo eilinenkin.

Kuinka sitten saada nuoret aikuiset museoon. Vastaus löytyy laitteesta jota pidämmä mukana melkein koko elämämme nykyaikana. Älypuhelin on tehnyt elämästä interaktiivista nuorille ja virikkeet ovat täten kokoajan käsillä. Jos museotoiminta yhdistettäisiin jollain tapaa vahvemmin virtuaaliseen ympäristöön joko netissä tai paikan päällä voisivat nuoret kiinnostua museoista paljon mykyistä enemmän. Osa museoista soveltaa jo tätä hyvin tuloksin. On kuitenkin mietittävä, mikä on sopiva määrä digitalisaatiota ja virtuaalista sisältöä museoissa, sillä museoiden kävijämäärästä suuri osa on vanhempaa ikäpolvea, jotka käyttävät digitalisaation tuomia hyötyjä hyväkseen paljon vähemmän kuin nuoret.

Kesä Iso-Pappilassa

Kesä alkoi näyttelyn rakentamisella, mihin kului lähes viikko aikaa. Tästä enemmän voi lukea edellisestä blogipostauksesta. Ensimmäinen työviikko kului museon töiden harjoitteluun ja näyttelyyn tutustumiseen, sekä sen opetteluun.

Kesäkuun alkuviikot olivat hiljaisia, mutta hiljalleen kesäkuun edetessä Mäntyharjun maine mökkipaikkakuntana toi ihmisia paikkakunnalle ja museokin alkoi vetää asiakkaita enemmän ja päivät vilkastuivat. Valitettavasti kesä on ollut varsin sateinen, mutta silti ihmiset ovat sitkeästi tulleet vierailemaan museoon kaatosateesta piittaamaatta.

Kesää ovat myös värittäneet monenlaiset tapahtumat. Maalla on mukavaa tapahtuma toi suuren määrän yleisöä Iso-Pappilan nurmikentälle. Löytyi hevosajelua, live-musiikkia, keppihevoskilpailu, viljan puintia, erilaisia työkoneita sekä paikallisia tuottajia myymässä tuotteitaan.

Pitkin kesää on myös aivan viereisessä kesäteatterissa pyörinyt Eloa ja Kuvaa -niminen näytelmä. Kesäteatteripäivinä museolla onkin kuhinaa, kun suuri osa kesäteatterin vieraista vierailee myös museolla.

Kunta nuorten apuna

Olen iloinen tästä tilaisuudestä päästä tutustumaan Mäntyharjun historiaan työn kautta. Mäntyharjun kunta on mahtava paikka nuorille sen tarjoamien  mahdollisuuksista takia. Kesä oli todellakin mukava ja mieleenpainuva ja tahdonkin kiittää kaikkia niin Iso-Pappilan vakiohenkilöitä kuin kaikkia vierailleita ihmisiäkin mukavasta kesästä.

~Eemeli Manninen