Olen Pirkko Koppinen, tutkija Kingston University Londonissa. Muutin Lontooseen 22 vuotta sitten, mutta sydämeni jäi Suomeen, erityisesti Mäntyharjulle, jonne isoäitini perhe asettui vuonna 1891. Tarinat isoisoisäni Aleksanterin ja sittemmin Otto-enon nahkatehtaasta, joita isoäitini kertoi minulle pikkutyttönä, jäivät mieleen. Pari vuotta sitten nostalgia voitti ja aloitin tutkimuksen nahkuri Myyryläisestä. Tutkimuksen aiheeni on aineellinen kulttuuri, museologia ja perinnetietous, erityisesti henkilökohtaisen esineen matka museoon. Tänä vuonna tuo matka tuli toteen ja nahkuri Myyryläisen tilikirja pääsi mukaan Teollisuusnäyttelyyn juhlistamaan Suomen satavuotista itsenäisyyttä, kiitos Mäntyhajun Museon.
Maalla on mukavaa
Nyt, kun Iso-Pappilan seuraava tapahtuma, museoilta, on ihan kulman takana, on kiva muistella heinäkuun alun Maalla on Mukavaa -tapahtumaa, johon pääsin minäkin mukaan osaltani. Aurinko paistoi ja oli lämmintä – täydellinen ilma paikallisille ja vieraspaikkakuntalaisille perheille käydä tutustumassa Mäntyharjun museon Teollisuusnäyttelyyn ja tapahtumiin eri puolilla Iso-Pappilaa, joissa esiteltiin maaseudun työkaluja ja tapoja.
Vanhat ja uudet maatalouskoneet reunustivat pappilan takana kulkevaa tietä. Riihen luona esiteltiin höyrykonetta ja hevosen vetämät vaunut kärräsivat kävijöitä vanhan ajan malliin. Musiikkiesitys viihdytti pikkuisia ja vähän vanhempiakin. Itse sain lukea sadun Koitto-lehdestä vuodelta 1894 nimeltään Saapas ja Sukka, jossa saapas kertoo omasta näkökulmastaan saappaan valmistuksen alusta loppuun saakka. Nahkaa käsiteltiin ihan samaan tapaan Myyryläisen nahkatehtaassa, joka sai alkunsa samoihin aikoihin, kun satu ilmestyi. Ilma oli niin hyvä, ettei ollut mikään yllätys, että yleisöä sadulle ei ollut paljon, mutta olipahan sitäkin tarkkaavaisempaa.
Yksi suosituimmista päivän tapahtumista oli keppihevoskilpailu. Yleisö hurrasi, kun tytöt ja pojat esittelivät taitojaan esteradalla kesäteatterissa. Kovan kilvan jälkeen oli mukava syödä Tallikahvilasta ostettua jäätelöä. Vanhemmille löytyi kahvia ja makoisaa pullaa. Ruokakojut houkuttelivat grillimakkaran ostoon ja tarjolla oli käsitöitä. Tällaista nahkurin tyttärentyttärentytärtä kiinnosti erityisesti lampaannahat, jotka oli käsitelty samalla menetelmällä, joka löytyy nahkurin osion tekstipaneelista. Ja oli erityisen mukava keskutella kävijöiden kanssa heidän muistoistaan Mäntyharjun historiasta.
Vaikka lämmin sää ja ulkotapahtumat houkuttelivat pysymään ulkona, Teollisuusnäyttely houkutteli kuitenkin monia sisälle Iso-Pappilan päärakennukseen kokeilemaan toimistossa työskentelyä tai istumaan vanhan ajan pulpeteissa kouluhuoneessa.
Tein Teollisuusnäyttelyyn kyselylomakkeen, jonka täyttämisestä saa pienen palkinnon. Kysely on yhä mahdollista täyttää Iso-Pappilan päärakennuksessa. Tähän mennessä täytetyt lomakkeet valottavat kävijöiden erilaisia kiinostuksenkohteita ja sitä, kuinka museossakävijät osaltaan luovat merkitystä näyttelylle. Tällainen tapahtuma tuo esille paikallismuseoiden tarkoituksen, joka on tuoda esille paikkakunnan historiaa, kouluttaa ja viihdyttää. Tämän tarkoituksen Iso-Pappila hoitaa esimerkillisesti.
Mäntyharjua puolin ja toisin 