Sisällissodan 1918 muistovuoden Mäntyharjun tapahtumasarja avataan tietokirjailija Mikko Laihon Taisteluja Savon rintamalla 1918 kirjan julkistamistilaisuudella lauantaina 14.4. klo 13 Mäntyharjun kulttuurisalissa.   Teos kertoo Savon rintaman taisteluista kevättalvella 1918 keskiössä tapahtumat Mäntyharjussa.

Tietokirjailija Mikko Laiho sai vuosituhannen alussa huomata, että kiinnostus sotahistoriaa kohtaan voi saada yllättäviä muotoja. Vuoteen 2017 mennessä – noin kymmenen vuoden aikana – Laiho on kirjoittanut jo 7 teosta. Laiho on havainnut, että sotahistorian yleisteoksissa keskitytään suuriin operaatioihin. ”Ruohonjuuritason – komppanian ja pataljoonan – sotahistoria ja yksittäisten taistelijoiden kokemukset tuppaavat puuttumaan näistä teoksista ja juuri ne ovat asioita, jotka kiinnostavat minua eniten.”

Taistelut Savon rintamalla

Etelä-Savon alueella käytiin keväällä 1918 armottoman kovia taisteluja. Suuressa kuvassa Savo jäi sivusuunnaksi tärkeimpien taistelujen keskittyessä Tampereelle ja Viipuriin. Kuitenkin Savon rintaman taisteluilla – erityisesti Mäntyharjussa – oli oma tärkeä merkityksensä. Mikkelin seutu jäi rintamalinjojen muotoutuessa valkoisten puolelle. Etelä-Savon taisteluja ei ole liiemmälti kuvattu sotahistoriallisissa yleisteoksissa. On kirjoitettu vain hajanaisia kuvauksia yksittäisistä taisteluista tai lyhyitä artikkeleita keväästä 1918 Savossa.

Tutkimuksessani olen keskittynyt Etelä-Savoon ja Savon rataan. Mäntyharjulta ja Mouhun rintamalta alkaneita taisteluita on seurattu loppuun saakka kohti etelää Kymenlaakson puolelle. Myös rintaman pohjoispuolelle jääneiden punaisten saarekkeiden taistelut, erityisesti Varkauden valloitus, on otettu mukaan kirjaan. Vuonna 1918 käytiin Suomessa verinen sisällissota. Tuolla sodalla on monta eri nimeä kuten vapaussota, punakapina, kansalaissota, luokkasota ja veljessota. En aio takertua teoksessani nimikysymykseen. Jokainen käyttäköön aivan vapaasti sitä nimitystä, jonka omakseen kokee.

Kyseessä oli Savossa myös melkoinen amatöörien sota, jota käytiin pitkälti vapaaehtoisten voimin rautatien suunnassa. Sodankäynti oli sodan alussa melko passiivista: olihan joukoilla kehno taisteluarvo ja puutetta osaavasta päällystöstä.

Valkoinen puoli sentään pyrki aktiivisuuteen eikä aloitetta annettu lukumäärältään isommille ja paremmin aseistetuille punaisille. Punaisia vastaan tehtiin yllättäviä iskuja. Erityisesti on nostettava kouvolalaisen aktivistin Martti Eklundin toimijan rooli esille. Hänen ja hänen komentamiensa miesten aktiivisen toiminnan ansiosta rintama pysähtyi Mäntyharjun seudulle eikä koskaan tullut Mikkeliin saakka. Eklund miehineen räjäytti sopivissa kohdissa rataa rikki. Valkoisten puolella sotivat eteläsavolaiset, keskisuomalaiset, pohjalaiset ja kajaanilaiset. Maaliskuun alusta alkaen ja kutsunnoista lähtien valkoinen puoli saavutti johtavan aseman sotilaiden määrässä. Asevelvollisjoukot käänsivät viimeistään vaakakupin valkoisten puolelle.

Taistelut Savossa olivat kyllä sotaa, mutta myös muutakin. Taistelut muistuttivat usein enemmän kahakoita kuin sotaa. Panssarijunia ja tykkejä oli vähänlaisesti käytössä, joten konekivääri, jota vielä vuonna 1918 kutsuttiin kuularuiskuksi, oli usein tehokkain ase taisteluissa. Yhteen ottivat suomalaiset lukuun ottamatta yhtä helmikuun viikkoa, jolloin lättiläiset palkkasoturit olivat mukana Mäntyharjun taisteluissa. Lisäksi valkoisilla oli joitakin ruotsalaisia aktiivi- ja reservin upseereja komentajinaan sekä punaisilla venäläisiä tykkimiehiä. Venäläisten rooli jäi vähäiseksi. Univormuja ei juurikaan ollut – siviilitamineissa sodittiin. Ei ollut telttoja eikä kaiveltu poteroita eikä suunniteltu operaatioita, varsinkaan sodan alkupuolella.

Sota jätti syvät arvet savolaisten sielun sopukoihin. Vuotavimmat haavat sota jätti työväestön keskuuteen Kuopiossa, Leppävirralla, Varkaudessa ja Mäntyharjulla. Porvareita nimiteltiin lahtareiksi ja työväestöä punikeiksi perheissä ja suvuissa, jotka olivat menettäneet läheisiään. Maakunta oli pahasti kahtiajakautunut. Urheilupiireissä näkyi hyvin myös tämä kahtiajako: Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto erotti työväestön urheiluseurat valtakunnallisesta liitosta, ja nämä muodostivat oman työväen urheiluliittonsa. Samoin se näkyi nuorisoseuran- ja työväentalon väen omissa toisistaan eriytyneissä riennoissa.

Savossa sotaa käytiin valkoisten puolella isänmaan ja suomalaisten arvojen säilyttämisen nimissä. Sodassa taisteltiin laillisuuden puolesta. Punaiset nähtiin sosialismin pauloihin harhautuneena joukkiona, joka ajoi bolsevikkivaltiota itänaapurimme tapaan tännekin. Punaiset edustivat rosvosakkia ja huligaanijoukkoa. Punaisten sotilaat tulivat pääosin Kotkasta ja Kymintehtailta. Punakaartiin kuulunut henkilö aloitti oman taistelunsa joko luottaen sosialismin voittoon tai sitten pakotettuna liittymään punakaartiin. Punaisten puolella sota ei ollut vapaussotaa vaan vallankumousta. Tuo vallankumous päättyi sotilaalliseen tappioon, teloituksiin ja lyhyeen tai pitkään eloon vankileireillä. Punaiset lähtivät taistoon yhteiskunnallisten ja sosiaalisten oikeuksien ajamiseksi. Sodan seurauksena edellä mainitut asiat muuttuivat.

Kirja esitellään la 14.4. klo 13 Mäntyharjun kulttuurisalissa, Kompantie 22.

Mikko Laihon tie sotakirjailijaksi 

Kaikki voi alkaa melko pienestä. Mikkelin kaupungissa luokanopettajana toimiva Laiho kiinnostui 1990-luvulla sotahistoriasta. Kiinnostus johti kirjallisuuden tutkimiseen ja vierailuihin suomalaisten autenttisilla taistelupaikoilla itärajan takana. Tämän jälkeen olikin luonnollista siirtyä tekemään itse tietokirjallisuutta.  Laihon esikoisteos ’Anttolan sankarivainajat’ julkaistiin vuonna 2007. Julkistamistilaisuus pidettiin Koivulassa, josta Anttolan miehet aikanaan lähtivät talvisotaan. Kirjan tekovaihe oman päätyön ohella kesti parisen vuotta. Jo aiemmin Laiho on todennut haastattelussa seuraavasti: ”Ei siinä työtunteja tullut laskettua. Mutta olen huomannut olevani projekti-ihminen ja kirjan tekeminen on selkeä projekti. Kirja tulee määräajan kuluttua valmiiksi ja homma on sitten siinä.”

Vuonna 2010 julkaistiin erittäin laaja veteraanimatrikkeli ’Anttolalaiset sodissamme’ ja trilogia huipentui vuonna 2011 päätösteokseen ’Anttolan lotat ja suojeluskunta’, josta tuli hyvin selkeästi esille myös kotirintaman panos rankkoina ja monin eri tavoin poikkeuksellisina sotavuosina.

Vuonna 2014 julkaistiin kuntamatrikkeli ’Anttolan kunnan viimeinen vuosikymmen’, joka saattoi loppuun Anttolan kunnan v.1993 julkaistun Anttolan historian. Laihon teos keskittyi nimensä mukaisesti kunnan 1990-luvun toimintaan. Vuodesta 2001 alkaen Anttola on ollut osa isompaa Mikkeliä.

Laiho halusi avartaa tutkimuskohteitaan ja kirjoittaa sellaisista sodan ajan tapahtumista, jotka kiinnostaisivat lukijakuntaa myös Anttolan ulkopuolellakin. Näin oli luontevaa tutkia I/JR43:n vaiheita jatkosodassa. Olihan kyseisen pataljoonan porukka koottu Mikkelin seudun miehistä. Mainittakoon vielä, että II/JR43 oli koottu Mäntyharjun miehistä. Upseerit tulivat pitkälti Mikkelistä ja miehistö Anttolasta, Ristiinasta ja Suomenniemeltä. Näin syntyi v. 2015 teos nimeltään ’Viirin pataljoona jatkosodassa’. Samana vuonna julkaistiin myös kuvateos ’Marskin ritari Tauno Viiri lähikuvassa’. Viimeisin kirja kantaa nimeä ’Retkemme Suomen sotahistorian taistelupaikoilla

Laihon uusimman  kirjan  ”Savon rintaman taisteluja 1918” voi hankkia Mäntyharjun kulttuurisalin kirjanjulkistamistilaisuudessta.

Mäntyharjun tilaisuudessa kerrotaan myös hyvin lyhyesti ensi kesän Mäntyharjun sisällisotaan liittyvistä näyttelyistä Iso-Pappilassa, Alhon kotimuseossa sekä Linkkumyllyllä.

Tilaisuuden järjestää Mäntyharjun kulttuuri – ja museopalvelut