Mäntyharju 1918 sisällissota näyttelyyn Iso-Pappilassa on sisällytetty pieni osio sisällissodan synnyttämästä lauluista ja kansanrunoudesta.  Tämä aihe olisi voinut saada isommankin huomion näyttelyssä.  Musiikilla on oma tehtävänsä sodassa. Se piti yllä taistelutahtoa ja innosti oman asiansa puolustamiseen. Keinot olivat monet, joko pilkattiin vastapuolta tai ylistettiin omien saavutuksia. Laulut toimivat myös ajanvietteenä rintamalla.  Musiikki toimi myös sotatrauman purkuväylänä.

”Iltaisin joimme teetä ja laulelimme. Eräällä pojalla oli kaksirivinen hanuri, joka antoi mukavan lisän iltojen ohjelmaan (1890-luvulla syntynyt punaisten puolella taistellut mies, SKS)

Entuudestaan tuttuja lauluja laulettiin ja keksittiin uusia sanoituksia vanhoihin tuttuihin sävelmiin.  Myös uusia sävelmiä ja runoja syntyi.

Valkoisen rintaman puolella laulettiin usein isänmaallisia marsseja. Muun muassa Jääkärin marssia, joka oli syntynyt jo ennen sísällissodan alkua vuonna 1917 Baltian rintamalla venäläisiä vastaan taistelevassa jääkäripataljoonassa. Tekstin sävelsi  Jean Sibelius.

Savossa oli omat runoiljansa. Ensimmäinen savolainen vapaussotaruno ”Häpeän päivä” on tiettävästi sodan alkupäiviltä.

Oli liiaksi herkkä uskomme kai
että päivä jo uusi Suomelle sai
uus päiväkö tää päivä uuden Suomen?
Nyt villeinä riehuvat roistojen laumat,
ne ratkeamaan saa valtion saumat
Kun ryssät kuin ennen taas sanansa syö
Punakaartille aseita lainaa ja myö

”Herää Savon mies” -runon kerrotaan  syntyneet vastalauseena savolaisten vähäiseen intoon osallistua  vapaustaisteluun.  Sanat kertovat melko pilkkahenkisesti savolaisten hitaasta lähdöstä mukaan sotatoimiin.  Voimakasta itseruoskintaa teksti sisälsikin.

”Hei Savon mies, sä miksi et herää
Sä kuhnur olet -siin on paljon perää
makailet vain kuin kissa pankollaan
Et  herää vaikka karvas kärventyvät
ja sa uinut vaan
ei sua kotilietes vaara piinaa,
sa korvessas salaa keität viinaa
et oo sä mies”

”Sankarin kuolema” -runo syntyi, kun Mäntyharjun rintamalta oli löydetty kuuden valkoisen sotilaan teloitetut ruumiit. Teksti kertoo valkoisen sotilaan olevan punakaartin tutkittavana ja vapautuisi, mikäli suostuisi oppaaksi valkoisen rintaman selustaan. Sotilas kieltäytyi ja seurauksena oli kuolema

Hän eessä on pyöveli-tuomarin.
kädet jalat on köytetty hihnoihin
ja ryssän pistimet välkkää.

Edellisen tekstin oli kirjoittanut koulumestari Antti Valve, joka kirjoitti myös ”Savon kaartin marssin”, jonka Lenni Linnala sävelsi, marssin ensimmäinen säkeistö kuluu seuraavasti

Tappava iskuni, sattuva luoti
Silmä kuin kotkalla silmä on vain.
Hankehen Mouhulla vereni vuoti
luodista naarmun jo Kiepissä sain.

Kaikki runot ja laulut eivät olleet uhkaavan juhlallisia marsseja vaan kronikkalauluja, joihin aiheita lisättiin sen mukaan,  kun uusia aiheita ilmeni. Yksi esimerkki tälläisista lauluista oli mm Mäntyharjun poikain piirilaulu

Tyrväsen Ville se leikkin lähti
ja Lehtorannan Toivo ja Lehtorannan Toivo

Eihän ne poijat kahden menneet
meni moni muukin
kun punryssät kirosi ja härnäili
ja ryösti kaikki nuukin

Luulivat turvan olevan
siinä suuressa ryssän limpus
vaan kohtapa punaryssä koivet sai
kun meidän pojat ampus

Eikä nyt enää levätä,
vaan käydään pojat päälle,
kuin punaryssä Suomesta karkoitettu
on Suomenlahden jäälle.”

Edellä mainittua laulua on  laulettu piirileikkilaulun Phlajanmarja se punainen marja  -nuotilla.

Kuva Valkoisten juhlasta Penttiän talossa. Kuvassa kansanpelimanni Hassun Pekko (Pietari Komppa). Pekko tunnettiin terävästä kielestään, mutta tekikö Hassun Pekko sisällissotaan liittyviä lauluja ei ole tiedossa. Keskellä tanssivat farmaseutti Hanna Metsäpolku ja opettaja Pätäri, vasemmassa yläkulmassa koululainen Eero Riipinen, tikapuiden vasemmassa reunassa nimismies Eero Arvid Tiusanen ja hänen edessään Armas Paarma. Pieni tyttö mainokannun kanssa on Toini Kytö.  Kuvaaja: Ernst Domander  Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat

Suurin osa punaisen puolen taistelulauluista oli vanhempaa aatteellista musiikkia. Esimerkiksi Kansainvälistä laulettiin yleisesti. Myös uusia lauluja tehtiin vuoden 1917 aikana, niistä ehkä tunnetuimpana Punkakaartilaisten marssi.

”Näihin aikoihin alkoi rintamalla kuulua marssilaulu, jota emme olleet aikaisemmin kuulleet. Se lienee vasta silloin ilmestynyt ja tuotu punaisille rintamille pienille lehtisille painettuna. Sen nimi on ’Punakaartin marssi’. Se tuo elävästi mieleen tuon kaukaisen, kauhean ajan tunnelmat.” (1890-luvulla syntynyt punaisten puolella taistellut mies, SKS)

Rintamalla syntyi lukuisia sotatapahtumista kertovia taistelulauluja, joiden tekijät ovat usein jääneet hämärän peittoon. Myös Mäntyharjun rintamalta tunnetaan joitain yleisesti laulettuja kappaleita. Sodan jälkeen erityisesti punaisten puolella taistelleet tai läheisiään menettäneet tekivät lauluja. Sisällissodan tappio sekä sitä seuranneet teloitukset ja vankileirit jättivät jälkeensä valtavan trauman, jonka käsittelyyn ei häviäjällä ollut paljonkaan mahdollisuuksia. Runojen ja laulujen teko oli keino purkaa koettua.

Mäntyharjun rintamalla punaisten puolella syntynyt laulu:

”Minä istun kivellä hiljaa
Palmusunnuntai on nyt
Minä vartoon valkoista liljaa,
Joka ois tänne eksynyt
Vaan kaikki ompi hiljaa
Ei ääntä missään käy
Ei kuulu valkoista liljaa
Eikä rintamilla näy

Ei kuulu vielä liljaa
Valkotakkia harjulla näy
Kas tuolla jo liikkuu hiljaa
Sitä tähtäämään minä käyn
Sinä uinut hangella vielä
Että poveas koittaa saan
Onko (kuuria) markkoja
lompakossa siellä joita
sieltä mä unelmoin

Siinä lepäävi taas hiljaa
Tuo sissi Kajaanin
Sinä uinu uinu hiljaa
Sinä lilja Saaronin

Eikä hautakumpua sulla
Ole salolla Pohjolan
Ikävöitkö Mäntyharjuun
tätä paikkaa etelän?

Ei muistella sua vissiin
Sinä soturi valkoinen
Ei katsella itkusilmin
Taikka muistella kaihoten

Sinä lahtari Mannerheimin
Kulkiessasi tännepäin
Oisit arvannut aikaisemmin
Että täällä voi käydä näin”

(SKS, sanat ilmeisesti Rauno Ketola)

 

Mäntyharjun Iso-Pappilan museon Mäntyharju 1918 näyttely on avoinna vielä
to 16.8. klo 16-20 ja la-su 18.-19.8. klo 11-17.

 

Lähteet:

Susanna Helminen: Mäntyharju 1918 sisällissota -näyttely
ja näyttelyssä käytetyt Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Työväen Arkiston lähteet
Hakkapeliitta -lehti,  Vihtori Simonen 16/1936,
Pitäjänuutiset -lehti 17.11.1994
Tanssikuva Museoviraston kuvakokoelmat, kuvaaja Ernst Domander
Valkoisia Penttilän pihalla, Mäntyharjun museon kuva-arkisto

Anu Yli-Pyky