Reissumies Down Under – Tarina mäntyharjulaisesta nuoresta miehestä Australiassa

Mies lähti Suomesta, mutta Suomi ei lähtenyt miehestä toteaa Reijo Korte muistelmakirjansa Reissumies Downunder esipuheessa. Viime kesänä Reijo ”Ray” Korte vieraili nuoruutensa maisemissa Mäntyharjussa. Vierailullaan Reijo tapasi ystäviään ja esitteli yleisölle oman tarinansa Reissumies Down Under kirjansa muodossa. Tilaisuus järjestettiin kirjastossa 24.7.2018.

lataus (17)
Reijo ja Linda mökillä Mäntyharjulla. Kuva: Hanna-Riitta Karttunen

Suomi kärvisteli  laman kourissa 1950-60 luvulla. Työn saanti omalla kotiseudulla oli hankalaa ja vaikka töitä olisikin ollut elanto oli usein niukkaa. Reijo Korte oli samassa tilanteessa kuin monet muutkin nuoret suomalaiset ja mäntyharjulaiset.  Oli lähdettävä leipää ja toimeentuloa etsimään. Eipä ihme, että monien mielessä alkoi itää ajatus seikkailusta  Kanadaan, Australiaan, Amerikkaan tai ainakin Ruotsiin.

Yhtenä päivänä aikani kuluksi luin Suomen Kuvalehteä. Siinä oli kertomus Australialaisista ja suomalaisista, jotka olivat sinne muuttaneet. Sanoin äidilleni, että menen huomenna Mikkeliin. Äiti kysyi miksi? Sanoin, että tilaan lipun Australiaan, sillä ei täällä Suomessa minua näköjään enää tarvita.

Matkaviisumin hankkimisen jälkeen laivamatka Australiaan alkoi ja tarjosi unohtumattoman seikkailun nuorelle Reijolle. Matka suuntautui Mäntyharjusta ensin  Turkuun ja  Ruotsiin ja  sieltä junalla Hollantiin.

Matka Ruotsista Hollantiin oli kiehtova. Olin kuin unessa, sillä nyt se on totta. Olin ulkomailla ja matkalla Australiaan.

Reijon matka Australiaan taittui hollantilaisella Wilhelm Russ -laivalla Southamptonista Välimerelle ja  Egyptiin.  Suezinkanavaa pitkin laiva pääsi  Intian valtamerelle  Sri Lankaan ja  Singaporeen. Monen viikon jälkeen päämäärä Australia ja Melbourne häämötti.

Taisin olla niin innostunut, että en muista maihintulosta Melbourneen juuri mitään.  Muistan ainoastaan, että paljon oli selkkausta, kun tulimme maihin. Meidät ohjattiin junaan. Se oli minusta suuri pettymys. Ei Suomessa niin vanhoja junanvaunuja edes ollut ja tämän pitäisi olla se rikas maa.

Reijon matka Australiassa alkoi  siirtolaisleirin kautta. Alkuvaiheessa Reijon tukena ja  apuna oli maahan jo aikasemmin asettunut suomalaisyhteisö.  Yhteisön tuella ja neuvoilla Reijon sekä laivamatkalla löytyneiden kumppanien matka suuntautui Inghamiin keinipelloille keiniä hakkaamaan.  Suomalaiselle ja Australiaa tuntemattomalle lukijalle  keini ja keininhakkaaminen saattaa herättää kysymyksiä. Reijo ei nimittäin oikeastaan muistelmiensa missään vaiheessa kerro, mitä on keini tai keininhakkaaminen, niin itsestäänselvä se taisi konkarille olla.  Kysymys on siis sokeriruokopelloista ja sadonkorjuusta (Sugar cane).

Teimme useita vierailuja eri suomaisfarmeille. Oli paljon puhumista, kun saimme puhua suomea. Muutamilla oli myös sauna, jota olimme kaivanneet.

Reijo kertoon muistelmissaan hyvin värikkäästi suomalaisyhteisön elämästä juhlista ja arjesta Australiassa. Keinisiisongin välissä ehti myös tutustua suureen maanosaan. ”Keinihommien” ohella suomalaisia työllistivät erinäiset hanttihommat ja metsätyöt.

…kun se on sellaista hommaa, jota kukaan muu ei halunnut. Meidän piti asua teltassa ja veistää kovaa puuta pyöreäksi. Puuta käytettiin siltojen valmistukseen.  Kun sanoin kovaa puuta. Se oli kuin olisi rautaa yrittänyt veistää.

Reijon elämä Australiassa eteni keinisesongista toiseen haaveillen paluusta kotiin Suomeen. Mutta vähitellen väliaikaiseksi tarkoitettu elämänvaihe muuttuu normaaliksi. Kielen oppimisen jälkeen elämä helpottui. Perheen perustaminen ja avioliitto englantilaisen Lindan kanssa vei Reijonkin uuden äärelle. Australiasta oli tullut koti.

Sitten kuulimme, että Queenslandiin oli tehty paljon pieniä taloja ja niitä pystyi anomaan ja ostamaan. Panin anomuksen vetämään ja saimme Lindan kanssa talon.

Paikalleen asettumisen jälkeenkin Suomi oli usein mielessä. Ensimmäinen vierailu Suomeen oli suomalaisyhteisön vuokraamalla Quantasin koneella.  Lapset pääsivät myös ensi kerran isän kotimaahan ja tapaamaan myös isoäitiään.

Olin onnellinen! Koneessa oli porukkaa monesta paikasta eripuolilta Australiaa. Jotkut eivät olleet käyneet Suomessa kymmeniin vuosiin.  Meitä oli Suomen lentoasemalla vastassa televisio, radio ja lehtimiehiä. Minuakin Suomen radio haastatteli. Otimme lentoasemalta taksin.  Se vei meidät Mäntyharjulle. Matka meni kuin unessa. Olin Suomessa.

Tämän jälkeen Reijo on vierailut Suomessa kymmenkunta kertaa.  Osaan matkoista hän on voinut yhdistää myös työnsä. Keininhakkaamisen ja metsätöiden jälkeen Reijo oli päätynyt mainariksi kaivokselle ja edennyt siellä on työurallaan hyvin.  Suomen vierailujensa ohessa  Reijo tutustui myös kaivostoimintaa ja kaivoskoneisiin Suomessa.

Reijo kertoo  elämästään ja sattumuksista Australiassa mm. suomalaisten filmiryhmän vierailusta, polyteknikkojen kuoron vierailusta kaivoksessa, perheen kasvamisesta, matkoista Euroopassa ja tutustumisesta laajaan Australiaan. Reijo oli Linda vaimoineen mukana myös, kun  Seinäjoelle perustettiin ulkosuomalaismuseoa. Reijon avustamana Seinäjoen museosta löytyy nyt aito keininhakkaajien parakki.

Reijon tarinaan  on sujahtanut vaikutteita siirtolaisten puhumasta englannin värittämästä suomesta. Mm. keini, levelit, siisongit, mainarit vilisevät tekstissä. Kuudenkymmenen vuoden oleskelu ulkomailla ja englanti arkikielenä toki näkyy tekstissä.  Kirjan kuvitus auttaa tarinan hahmottamisessa.  Jäin miettimään, että tämän  läpileikkauksen lisäksi on Reijolla varmasti vielä  kymmeniä muitakin mielenkiintoisia kertomattomia asioita, juttuja ja sattumuksia, jotka eivät tähän kirjaan ole mahtuneet.

Kiitos Reijo ”Ray” Korte kirjasta ja muistelusta. Kiitos myös, että olet tutustuttanut lapsesi suomalaiseen kultturiin ja Mäntyharjuun. Toivottavasti vielä tiet tuovat sinut ja perheesi Mäntyharjuun jatkossakin.

lataus (18)
Reijon kirjan Reissumies Down Under kirjan esittelytilaisuus Mäntyharjun kirjastossa kesällä 2018. Kuva: Hanna-Riitta Karttunen

Tällaiset muistelut ovat tärkeitä. Toivottavasti tämä inspiroi myös muut entiset mäntyharjulaiset Ruotsissa, Amerikassa, Kanadassa tai  Australiassa muistelemaan ja kirjoittamaan kokemuksiaan muistiin.

Reijon kirjaa on vielä pari kappaletta kulttuuritoimistossa. Kirja voi lunastaa itselleen 25€ euron hintaan. Tiedustelut: kulttuuri@mantyharju.fi. Myös Mäntyharjun kirjastosta löytyy lainattava kappale.

lataus (21)
Reijon Korteen kirjan kansi. Kirja on omakustannus,

Tietolaatikko Australian siirtolaisuudesta
Lähde: Siirtolaisinstituutti

Yhdysvaltain siirtolaisten maahanpääsyn rajoitukset 1920-luvun alkupuoliskolla käänsivät siirtolaisuuden myös Suomesta Kanadaan ja osaksi Australiaan ja erityisesti
Queenslandin sokeriruokoviljelmille. Pohjalaisten Queenslandin valloituksen suunnannäyttäjänä oli Lohtajalta lähtenyt Nestori Karhula, joka saapui Australiaan  v. 1921.  Hänen perässään tuli  nuoria miehiä etenkin keskipohjanmaalta. Suomalaisten siirtolaisuus käytännössä loppui kuitenkin syksyllä 1929 alkaneeseen yleismaailmalliseen lamakauteen.

Muutto Suomesta Australiaan alkoi jälleen elpyä 1930-luvun lopulla, kunnes toinen maailmansota katkaisi yhteydet. Suomi oli jatkosodassa Englannin vihollismaa, ja 6.12.1941 Englanti ja Australia julistivat sodan Suomelle. Monet suomalaiset internoitiin leireille. Olosuhteet Australian vankileireillä eivät ehkä olleet yhtä vaikeita kuin muualla maailmassa, koska suomalaisten työteliäiden siirtolaisten  merkitys maalle oli tärkeä.

Sodan jälkeen siirtolaisuus Suomesta Australiaan oli vähäistä 1950-luvun jälkipuoliskolle
saakka.  Australia aloitti määrätietoisen siirtolaisten hankinnan Euroopasta.  Samaan aikaan Suomessa sattunut lamakausi loi hyvät edellytykset kasvavalle siirtolaisuudelle ja vuoden 1957 syksyllä muuttoliike Australiaan kiihtyi. Huippuvuosi oli 1959, jolloin 2300 suomalaista muutti Australiaan. Tärkein syy sodanjälkeiseen Australian siirtolaisuuteen Suomesta oli Australian valtion tarjoama  matka-avustus, joka oli aluksi kolmasosa kuluista. Vuodesta 1966 lähtien matka oli lähes ilmainen edellyttäen kahden vuoden oleskelua maassa. Australian jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin 1970-luvun alussa maahanpääsyä rajoitettiin ja myös matka-avustuskäytöntö lakkautettiin.

Kaikkiaan Suomesta on muuttanut Australiaan toisen maailmansodan jälkeen runsaat
20 000 suomalaista. Näistä arviolta 40 prosenttia palasi myöhemmin takaisin Suomeen
tai siirtyi johonkin kolmanteen maahan kuten Kanadaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Afrikkaan ja Ruotsiin.  Suomalaisten muutto Australiaan on ollut vähäistä viime vuosina, vain 50-100 henkeä vuodessa.

Suomalaissyntyinen väestö Australiassa oli suurimmillaan Australiassa oli vuoden 1971 väestölaskennassa. Yhteensä suomalaisia oli 10 359 henkeä, näistä naisia liki puolet. Tämän jälkeen ensimmäisen polven suomalaisten lukumäärä Australiassa on pienentynyt niin, että vuoden 2001 väestölaskennan mukaan Suomessa syntyneitä oli 8 258 henkeä, näistä naisia 3 789. Suomea kotonaan puhuvia henkilöitä oli v. 2001 väestölaskennan mukaan 6 229.  Jos mukaan lasketaan suomalaisten Australiassa syntyneet lapset, joiden vanhemmista ainakin toinen on suomalainen, tällaisia henkilöitä on arviolta 18 000. Jos lasketaan mukaan kolmas ja useammat sukupolvet, Australiassa arvioidaan olevan  yli 30 000 suomalaista syntyperää olevaa henkilöä. Tämä on melkoinen lisäys Australian monikulttuuriseen väestöön.

Suomalaiset ovat Australian muun väestön tavoin keskittyneet osavaltioiden pääkaupunkeihin ja lisäksi Mount Isan kaivoskaupunkiin Pohjois-Queenslandissa.

Tiedot siirtolaisinstituutti
http://www.migrationinstitute.fi/

lataus (20)
Reijon luokka Aseman koululla Mäntyharju v.1952

Tekstissä olevat  lainaukset ovat Reijo Kortteen kirjasta Reissumies Down Under

Kulttuurisihteeri Anu Yli-Pyky