Mäntyharjun museo viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlavuotta. Koronatilanteen vuoksi suuremmat juhlasuunnitelmat jouduttiin harmillisesti perumaan. Nyt on kuitenkin hyvä muistella kuinka Mäntyharjun museo on aikanaan saanut alkunsa.

Mäntyharjulle yritettiin perustaa museota jo 1950-luvulla. Vuodelta 1959 säilyneessä museotoimikunnan pöytäkirjassa pohdittiin vanhan viljamakasiinin kunnostamista museotiloiksi. Viljamakasiinin museokäyttöä harkittiin aina vuoteen 1965, jolloin syntyi ajatus kunnan ja seurakunnan yhteistyöstä museon perustamiseksi. Samana vuonna ehdotettiin ensi kertaa Iso-Pappilan alueen ottamista museokäyttöön. Toimikunnan nimi muuttui museolautakunnaksi 60-luvulla.

Sopimus Mäntyharjun kotiseutumuseon perustamisesta ja ylläpitämisestä allekirjoitettiin Mäntyharjun ja seurakunnan välillä tammikuussa 1970. Tällöin sovittiin myös seurakunnan omistaman Iso-Pappilan vuokraamisesta museokäyttöön. Museo avattiin yleisölle samana vuonna, mutta näyttelyiden rakentamista ja museoalueen kunnostusta jatkettiin koko vuosikymmenen ajan.

Museon mahdollista erikoistumista pohdittiin jo 1970-luvulla. Tällöin museolautakunnan puheenjohtaja Veikko Möller esitti Mikkelin läänin maakuntaliiton tiedustelussa museon erikoisalaksi metsätöitä ja uittoa. Museon keruutoiminnan painopistealueiksi ilmoitettiin näiden lisäksi kiinteät uittolaitteet, kyläyhteisöjen ja teollisuuden kehitys, koulu- ja sivistystoimi, kirkkohistoria, ääni- ja kuvanauhatallennus sekä arkistomateriaalin dokumentointi. Nämä painopistealueet näkyvät museokokoelmassa yhä.

Vilkas museotoiminta jatkui aina 1980-luvun puoliväliin. Iso-Pappilassa järjestettiin museo- ja taidenäyttelyitä, kyläjuhlia, häitä ja kesäteatteriesityksiä. Museossa työskenteli 1970- ja 80-luvuilla kesäisin museonhoitaja, kaksi museoapulaista ja museolla ympärivuotisesti asunut museovalvoja/vahtimestari, jotka näyttelyvalvonnan ja lipunmyynnin lisäksi järjestivät ja luetteloivat kokoelmia ja huolehtivat museon siivouksesta. Lisäksi museon toimintaa ohjasi viisijäseninen museolautakunta.

Museolautakunnasta muodostui sittemmin museon asioita hoitava jaosto, joka siirtyi vuonna 1985 kulttuurilautakunnan alaisuuteen. Iso-Pappilan alue pysyi seurakunnan omistuksessa aina vuoteen 1987, jolloin kunta sopi seurakunnan kanssa alueiden vaihdosta. Kaupasta sovittaessa tuotiin esille kuntalaisten ja seurakunnan toive Iso-Pappilan alueen ja erityisesti sen rakennusten säilymisestä kuntalaisten ulottuvilla ja käytössä.

Maakaupan myötä seurakunta vetäytyi museotoiminnasta ja museo muuttui täysin kunnallisesti hoidetuksi. Kunnanhallitus asetti 1980-luvun lopulla Iso-Pappila -toimikunnan selvittämään museon toiminnan suunnittelua ja kehittämistä. Alueelle harkittiin mm. vuokrattavaa juhlatilan tai pitopalveluyrityksen perustamista. Museorakennusten ja perusnäyttelyiden huonon kunnon vuoksi museo ei ollut yleisölle avoinna vuosina 1991–1994. Tänä aikana museolla tehtiin peruskorjaustöitä ja uusittiin väentuvan perusnäyttely Postuumi ry:n tekemien suunnitelmien mukaisesti.

Museo avattiin uudelleen yleisölle ”Mäntyharju 400 vuotta” -juhlia varten väentuvan tiloissa. Museon avoinna pidosta ja opastamisesta huolehtivat Mäntyharjun matkailuoppaat ry:n työntekijät. Iso-Pappilan päärakennus vuokrattiin Taidekeskus Salmelan näyttelytiloiksi vuonna 1992. Salmelaa varten kunnostettiin päärakennuksen näyttely- ja yleisöwc-tiloja.

Museotoiminta palasi päärakennukseen vuonna 2007, jolloin Salmelan näyttelyiden tilalle tulivat Mäntyharjun museon vaihtuvat näyttelyt. Vuonna 1990 perustettu yksityinen Miekankosken Uittomuseo siirtyi Mäntyharjun kunnan omistukseen ja osaksi Mäntyharjun museota vuonna 1997. Omistajanvaihdos ei juuri kasvattanut museon esinemäärää, sillä Uittomuseon näyttelyt ja esinekokoelma oli koottu vuosina 1990–1992 pääosin Mäntyharjun museon esinelainojen pohjalta. Siirron yhteydessä Uittomuseon näyttelyihin ei tehty muutoksia. Perusnäyttely uusittiin vuonna 2007 Museoviraston kohdeavustuksen turvin.

Museotoimesta on 1980-luvun puolivälistä lähtien vastannut kunnan kulttuurisihteeri. Kulttuurisihteerin työnkuvaa on vuosien varrella muutettu ja kasvatettu, nykyisin siitä kuuluu museotyölle vain pieni osa. Iso-Pappilan alueelle on tullut museotoiminnan ja kesäteatterin lisäksi myös muita toimijoita: alueen viereen on rakennettu Mäntyharjun Rintamaveteraanit ry:n ylläpitämä Veteraanipuisto.

Vuosina 2011–2012 Iso-Pappilan alueen talousrakennukset kunnostettiin työllisyysperusteisen investointiavustuksen turvin. Hankkeen kunnostussuunnitelma ja työnjohto olivat osa Etelä-Savon ELY-keskuksen hallinnoimaa Ympäristötyöt Etelä-Savossa -hanketta.

Vuonna 2020 Mäntyharjun museo on virkeä 50-vuotias. Kesäisin päärakennuksessa, Iso-Pappilassa on esillä vaihtuva teemanäyttely. Talvisin päärakennus on Mäntyharjun kansalaisopiston käytössä tarjoten tilat erilaisille käsityö- ja musiikkikursseille. Väentupa, navetta ja riihi näyttelyineen täydentävät museoaluetta. Miekankosken uittomuseo on myös edelleen toiminnassa. Museopalveluihin kuuluu näyttelyiden lisäksi myös kokoelmatyö, jota toteutetaan pääasiassa museovirastolta anottavien avustusten turvin.

Onnea 50-vuotias Mäntyharjun museo!

Lähteet: Mäntyharjun esineellinen muisti – kokoelmapoliittinen ohjelma