Leikkejä ja urheilua

Lauantai-iltaisin ja pyhinä jäi aikaa lasten leikkeihin ja nuorten harrastuksiin, kuten urheiluun. Raskaan työviikon jälkeen kokoonnuttiin vuorottain talosta taloon kilpailemaan eri lajeissa. Jokainen rakensi kotipihalleen alueen, jossa urheiltiin. Maa pehmitettiin pituushyppyä ja kolmiloikkaa varten. Oli keihään- sekä kiekonheittoa ja seiväshyppyä, vaikkei mitään pehmikkeitä ollut. Kivi toimi kuulana, joka punnittiin vaa’alla.

Tanssiretket

Tervarummusta käytiin 1950-luvun alussa tanssimassa Valtolan iltamissa. Pyörät lastattiin veneeseen ja soudettiin noin 5 – 6 kilometriä Kaljunjäven ja Salmentojärven yli Kaijanpäähän. Siitä jatkettiin eteenpäin pyörillä heikkoa tieosuutta. Matkaa tanssipaikalle kertyi yli 10 kilometriä. Jos nykypäivänä olisi diskoihin yhtä pitkä matka, eikä autoa saisi allensa, jäisi monelta varmasti lähtemättä!

Mulle jäi mieleen, ku siellä on semmonen Riuttasaari, semmonen kivinen saari, melkein kun kasakiviä, mutta siinä kasvo kumminkin puita. Ja mä sitten ylpyyksissä, kun Jaakko souti, niin mä ohjasin sen veneen semmosen kiven kulmaan. Ja se ku se veneen kokka siihen jyrähti, niin Jaakko sano: ”Perhana jos me ois kaaduttu, niin mä oisin kastunu!” Mut oisinhan mäkin kastunu siellä perässä. (Oiva Pyy)