Mitä ite meinaat
”Näytelmässä Vain muutaman huijarin tähden näyttelin hauturi Kylmälehtoa. Minulla oli Kososen Harrin laittama haulikko, jonka perään, siis tukkiin, oli asennettu sisään lähetin.
Ensimmäisellä kukkaruukkuun suunnatulla laukauksella lähetin antoi käskyn räjähteelle kukkaruukussa ja PAM, näytti siltä kuin olisin ampunut oikeasti tuhannen pimpulan päreeksi koko ruukun. Toisella laukauksella oli tyhjää, sillä ammuin muuten vaan näyttämölle viskattua kukkoa. Tyhjää tarkoittaa, että lähetin ei lähetä toisella liipaisimen vedolla mitään ohjetta mihinkään muuhun kohteeseen.
Kolmannella liipaisimen vedolla lähetin sen sijaan antoi käskyn pienoissähköauton moottorille, joka taas oli voimana ikkunanlasia (flexiä) liikuttavalle narulle. Flexi putosi alas tuoden ikkunaruudun kohdalle rikkoutuneen toisen flexin, joka näytti aidosti rikkiammutulta ikkunaruudulta.Kun laukauksen yhteydessä kuului vielä lasinhelinää muistuttavat äänet, tuntui katsojasta varmasti siltä, että hullu Kylmälehto ampui oikeasti haulikollaan.
Sain vielä syksyllä osakseni ihmettelyjä, miksi minun annettiin noin vain roiskia haulikolla, vaikka paikanpäällä oli runsaasti sivullisia. On sillä näytelmäkerholla eri luvat kuin tavallisilla tallaajilla. Hymähtelin kysyjille ja arvelin, että Kylmälehtohan on niin luottamusta herättävä persoona. Kukko kiekuu ja exodus kysyjille. Tämän ihmetekniikan takana oli siis Harri Kosonen.
Näyttelijällehän ovat tärkeitä myös vuorosanat. Kun käsissä on edellä kerrotun kaltaista tekniikkaa, on vuorosanoihin keskittyminen joskus haastavaa. Haulikko kädessä lähestyn toisessa näytöksessä Mielosta, siis Mikko Vesalaista, joka viritettelee kalaverkkojaan. Minun repliikkini alkaa, että Milloin aiot korjata autoni puskurin? Tässä yhteydessä minun kuului tehdä aseeni latausliike, johon Mikon kuului vastata Mitä meinaat?
Mutta yhdessä näytöksessä kävi hassusti. Astuin kuusen katveesta näyttämölle, noin kuudensadan katsojan eteen. Minulle tuli täydellinen musta hetki. En kuolemaksenikaan muistanut repliikin repliikkiä. Seisoin ja tuijotin Mikko Vesalaista ja mietin, mikä kohtaus nyt on meneillään, apua, mitä minun kuuluu sanoa. Hökäisin suustani hätäännyksissäni Mikon repliikin, eli Mitä meinaat? Mikko tuijottaa minua epäuskoisena, siis ei Kylmälehtoa vaan Markku Huovista, näin uskon tapahtuneen ja tokaisi suhkoht nopeasti Mitä ite meinaat?
Tuijotin ja tuijotin ladattu haulikko kourissani. Sain lopulta kiinni, missä mentiin. Huudahdan helpottuneena, että Sitä meinaan, että milloin aijjot korjata autoni puskurin. Loppukohtaus meni suuremmitta kommelluksitta.”
Markku Huovinen
Kätkäläisen jättipotti
”Olin vaihtoehtonaisena näytelmässä Kätkälaisen jättipotti (2006). Minulla oli neljä roolia. Näyttelin baarin asiakasta, sulhasmiestä, Sinttua ja Veikkauksen johtajaa. Haastava kokeilu itselle oli hypätä niin moneen rooliin.
Sinttu pukeutui farkkuhameeseensa ja muihin naisellisiin vekottimiin kulissien takana. Vedin peruukin ja huulipunat kohdilleen ja istuin monesti naisellisessa hajareisiasennossa tupakoiden ja kuunnellen, millä repliikillä tulee ponnistaa esiin. Korkokengät kruunasi asuni täysin.
Kerran sattui niin, että ilmeisesti teatteriyleisönä kokematon eläkeläisporukka jostain päin Suomea oli saapunut esitystämme katsomaan. Alkoi tippua vettä taivaalta, ei mitenkään kaatamalla, mutta silleen rauhakseen sadellen. Tavallisestihan ihmiset laittavat sadevaatetta päälle ja jatkavat esityksen seurantaa.
Osa eläkeläisporukasta ryntäsi kulissien taaksen sateensuojaan. Me näyttelijät olimme enemmän kuin hämmästyneitä moisesta käytöksestä. Mutta kyllä eräs vanhempi pariskunta taisi hämmästyä myös, kun näki lähempää Sintun, joka tosiaan hajareisin istui tupakoimassa ja puheli Inkisen Eijalle miehen äänellä. Kuusen alla värjöttelevistä eläkeläisistä jonkun kuulin sanovan, että kyllä sillä niin soriat sääret kuitenkin on. Voiko miesnäyttelijän itsetuntoa paremmin pönkittää ennen kuin hän on astumassa näyttämölle?”
Markku Huovinen
Mäntyharjua puolin ja toisin 