Mäntyharjussa oli vuonna 1920 kahdeksan osuuskauppaa. Tämän lisäksi oli yksityisiä kauppoja ja kauppapuoteja, kierteleviä kulkukauppiaita ja liikemiehiä unohtamatta. Kauppojen yleistymisen myötä suuri osa elintarvikkeista pystyttiin ostamaan, joten kaikkea ei tarvinnut enää tehdä ja kasvattaa itse. Kauppias sai myytävät tavaransa osittain pitäjäläisiltä, enimmäkseen kuitenkin tukkukauppiaan kautta. Oman pitäjän maalaistuotteista osan kauppias välitti kaupunkiin myytäväksi.

Kaupoissa ei aluksi ollut myynnissä juuri mitään tuoreita tuotteita, kuten kasviksia, vihanneksia, lihaa tai leipää, mutta tästä huolimatta putiikki oli yleensä kyläläisten mieleen. Kaupan yhteyteen oli 1930-luvulla yleistä avata kahvila. Vähitellen kauppoihin alkoi ilmestyä erikoistarvikkeita, kuten lamppuöljyä, bensiiniä ja nauloja, jotka pian muuttuivatkin välttämättömiksi hyödykkeiksi.

Mäntyharjun osuuskauppa oli vuoteen 1920 mennessä kasvanut yli 1000 jäseneen. Kymmenen vuotta myöhemmin jäsenmäärä oli noussut jo yli 3000:n ja liikkeiden määrä oli noussut kahdeksasta 15:teen. Mäntyharjun osuuskaupan tärkein jäsenkunta olivat maanviljelijät ja kauppoja pyrittiinkin avaamaan mahdollisimman monelle kylälle.

Mäntyharjun osuuskauppa liitettiin vuonna 1982 Mikkeliläiseen Suur-Savoon. Toinen osuuskauppaliike Mäntyharjulla oli Osuusliike Kataja, joka liitettiin jo vuonna 1960 Mikkeliläiseen osuuskauppaan, Savonseutuun.