Iso-Pappila

Rovasti A. A. Bernerin aikana rakennettu kirkkoherran pappila, joka valmistuttuaan vuonna 1812 oli pitäjän toiseksi suurin rakennus heti kirkon jälkeen. Rakennus oli alun perin maalattu punamullalla, sisäseinät olivat tapetoidut, ovet ja ikkunanpielet maalatut ja ikkunat kolme ruudukkoa korkeat. Nykyisen pappilan empiretyylinen ulkoasu on pääosin peräisin vuodelta 1854, mutta rakennusta on laajennettu vielä vuonna 1933. Pihapiiriin kuuluu myös 1800-luvulta peräisin oleva väentupa ja suuri kivinavetta, joka on rakennettu vuonna 1899. Lisäksi alueella on riihi, paja, kellareita, aitta, halkovaja-vaunuliiteri sekä puutarha. Rakennuksen käyttö pappilana loppui vuonna 1958. Nykyään Iso-Pappila toimii Mäntyharjun museon näyttelyrakennuksena.

Iso-Pappila vuonna 1920 ennen vuonna 1933 tehtyä laajennusta. Kuva: Mäntyharjun museo.

Iso-Pappila 1910-luvulla. Kuva: Mäntyharjun museo.

Iso-Pappila 1970-luvulla. Kuva: Mäntyharjun museo.

Iso-Pappila vuonna 1978. Kuva: Mäntyharjun museo, kuvaaja: Hannu Heilio.

Mäntyharjun kirkko

Mäntyharjun kolmas kirkko rakennettiin vuosina 1819-22 Charles Bassin intendentin konttorissa laatimien piirustusten mukaan. Rakennusmestarina toimi aluksi Matti Salonen. Kirkko on muodoltaan leveäsakarainen ja tasavartinen uusklassistinen ristikirkko.

Kirkkoon tehtiin ulkolaudoitus vasta 1838-1839 ja samalla kirkko maalattiin. Vuonna 1861 ristikeskukseen tehtiin valoaukko, joka katettiin monisärmäisellä lanterniinilla, lisäksi paanukatto korvattiin päreillä. Sisätiloissa tehtiin muutoksia 1920-luvulla, jolloin alttaria siirrettiin keskemmäksi ja sakaristoon tehtiin seurakuntasali.

Kirkkotarhaa ympäröi 1820-luvulla tehty kiviaita. Kirkon vieressä oleva kaksinivelinen, pohjaltaan kahdeksankulmainen kellotapuli valmistui vuonna 1819. Mäntyharjun kirkko on Kerimäen kirkon ohella Suomen suurimpia lamasalvosrakennuksia.

Salmela

Vuonna 1823 puretun Mäntyharjun vanhan kirkon hirsistä tehtiin kolme pitäjäntupaa, joista Savon ja Karjalan tuvat tehtiin Salmelan paikalle. 1850-luvulla tuvat yhdistettiin toisiinsa eteisellä ja näin syntyi Salmelan rakennus. Rakennus korotettiin kaksikerroksiseksi vuonna 1931. Rakennus toimi 1880-luvulta kunnallishallinnon keskuspaikkana aina siihen saakka, kunnes nykyinen kunnantalo valmistui 1960-luvulla. Lisää Mäntyharjun pitäjäntupien historiasta Kirkkomatkat-osiossa.

Salmela 1900-luvun alussa. Kuva: Mäntyharjun museo.

Salmela noin vuonna 1930. Kuva: Mäntyharjun museo.

 Domanderin talo

Apteekkari Adolf Fredrik Domander avasi apteekin kirkonkylässä vuonna 1874 ja rakennutti sitä varten talon 1870-luvulla. Apteekin lisäksi rakennuksessa on toiminut myös postitoimisto ja kirjakauppa. Apteekin vieressä toimi limonadikoju. Apteekki lopetti toimintansa 1950-luvulla.

Vanha sairaala

Nimismies Bernd Broms rakennutti talon 1880-luvulla. Siinä on toiminut Säästöpankki ja kunnansairaala. Sairaalatoiminta siirtyi pois rakennuksesta vuonna 1968. Vuonna 1916 Säästöpankille rakennettiin pihapiiriin oma konttorirakennus.

 Mäntyharjun rautatieasema

Mäntyharjun rautatieasema valmistui vuonna 1889 ja se on yksi Savon radan alkuperäisistä asemista.  Asema rakennettiin Savon rataa edeltäneellä Oulun rataosuudella käytettyjen IV-luokan tyyppipiirustusten nro. 1 mukaan. Rautatiearkkitehtuuri on usein jokseenkin samankaltaista eri puolilla Suomea, sillä samoja piirustuksia on käytetty monta kertaa ja samat arkkitehdit työskentelivät virassaan usein vuosikymmeniä.

Niin ikään asemien ulkorakennukset sekä rautatietyöntekijöiden asunnoiksi tehdyt rakennukset ovat usein tyyliltään jokseenkin yhteneviä. Mäntyharjun asema-alueella on päärakennuksen lisäksi 1903 valmistunut tavaramakasiini ja 1901 rakennettu yksinkertainen vahtitupa. Radan itäpuolisella rinteellä olevalla asuinalueella on 1927 rakennettu kaksoisvahtitupa ja kaksi asuinkasarmia talousrakennuksineen.

Mäntyharjun rautaieasema 1930-luvulla. Kuva: Mäntyharjun museo.

VR:n työntekijöiden vuokratalo vuonna 1981. Kuva: Mäntyharjun museo, kuvaaja: Hannu Heilio.

Taustalla Rautatiekirjakauppa Oy:n kioski. Kuva: Mäntyharjun museo, kuvaaja: Nestor Kurvinen.

Nuorisoseurantalo

Mäntyharjun jugendtyylinen nuorisoseurantalo on rakennettu 1900-luvun alussa. Rakennus uusittiin nykyiseen asuunsa vuonna 1922. Kyseessä on Etelä-Savon maakunnan vanhin säilynyt nuorisoseurantalo.

Mäntyharjun työväentalo

Mäntyharjun työväentalo valmistui vuonna 1928. Alkuperäisenä säilynyt talo edustaa 1920-luvun klassistisia seuraintaloja. Aiempi työväentalo sijaitsi kirkonkylällä, nuorisoseurantalon vieressä.

 Mäntyharjun osuuskauppa

Mäntyharjun osuuskauppa muutti Asemankylälle vuonna 1909. Vuonna 1923 osuuskaupalle rakennettiin uusi, puurakenteinen kauppatalo. Vuonna 1936 puurunkoisen kaupan päätyyn rakennettiin kaksikerroksinen funkkistyylinen kivirakennus, jota jatkettiin vuonna 1966 puurakakenteisen osan tilalle rakennetulla matalalla tavaratalolla. Sokoksen toiminta loppui Asemankylällä 1980-1990-luvun taitteessa.

Sokoksen vanha rakennus on muisto Asemankylän voimakkaan kasvun ajoista. Vanhan osuuskaupan funkkistyylinen osa edustaa osuuskauppafunkkistyyliä laajemminkin.

Mäntyharjun osuuskauppa 1930-luvulla. Kuva: Mäntyharjun museo.

Osuuskauppa vasemmalla, kuva 1930-luvulta. Kuva: Mäntyharjun museo.

Mäntyharjun Sokos vuonna 1980. Kuva: Mäntyharjun museo, kuvaaja: Hannu Heilio.

Laukkarisen kauppa (Hassun-Pekon talo)

Adolf Laukkarinen siirsi jo 1920-luvulla aloittamansa kauppatoiminnan Asemankylälle 1930-luvun alussa. Asemankylän kaupparakennus oli entinen huvila, jonka kauppias Adolf Laukkarinen siirsi paikalle Terijoelta. Adolf Laukkarisen jälkeen kaupanpitoa jatkoivat hänen tyttärensä. Kun kauppa lopetettiin, kiinteistöön perustettiin kahvila. Myöhemmin rakennuksessa toimi Hassun-Pekko -niminen ravintola.

 Harjulinna

Harjulinna rakennettiin Mäntyharjun keskustan ja aseman tuntumaan vuonna 1953. Se oli yksi harvoista Mäntyharjusta löytyneistä funktionalistista tyylisuuntausta edustavista rakennuksista. Sen rakennuttivat yhteistyössä pitäjän seurat, ja siitä muodostui mäntyharjulaisen kulttuuri- ja vapaa-ajan elämän keskus. Sen suojassa järjestettiin tansseja, näyteltiin ja järjestettiin erilaisia tapahtumia. Harjulinnassa toimi työväentalon ohella Mäntyharjun toinen elokuvateatteri ja se oli käräjien kokoontumispaikka. Harjulinnan kukoistuskausi kesti 1950-luvun. Pian talon ylläpidosta alkoi syntyä erimielisyyksiä ja eräänä talvena lämmittämättömän talon vesiputket halkesivat. Harjulinna purettiin vuonna 1966. Paikalle valmistui vuosituhannen vaihteessa Asunto-osakeyhtiö Harjulinna.

Harjulinna 1950-luvun alussa. Kuva: Mäntyharjun museo, kuvaaja: Kaija-Maija Kemppainen.

Harjulinnan hävitys. Kuva: Mäntyharjun museo, kuvaaja: Hannu Heilio.

Kunnantalo

Mäntyharjun kunnantalo valmistui vuonna 1966. Sen julkisivuun ei sittemmin ole tehty merkittäviä muutoksia. Rakennuksessa oli aluksi paljon muutakin toimintaa ja erilaisia liiketiloja, mutta sittemmin koko tila on siirtynyt kunnan käyttöön.

Virastotalo vuonna 1980. Kuva: Mäntyharjun museo, kuvaaja: Hannu Heilio.

Mäntyharjun virastotalo vuonna 1981. Kuva: Mäntyharjun museo, kuvaaja: Hannu Heilio.

Muita rakennuksia

Mäntyharjun paloasema vuonna 1978. Kuva: Mäntyharjun museo, kuvaaja: Hannu Heilio.

Niin sanottu Laineen talo on edelleen Asemankylällä. Kuva: Mäntyharjun museo, kuvaaja: Hannu Heilio.

Ruoka-Aitan rakennus Asemankylällä. Kuva: Mäntyharjun museo, kuvaaja: Hannu Heilio.

Osuuskassan vuonna 1948 valmistunut konttori on olemassa Asemankylällä. Kuva: Mäntyharjun museo.

Lisätietoa

Vapaa-ajan asuntojen rakennustyylejä ja -perinteitä käsitellään Huvilaelämää ja Mökkielämää-osioissa.

Etelä-Savon kulttuuriperintötietokannasta löytyy kartalle merkittyinä lisää Mäntyharjun historiallisesti, rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittäviä rakennuksia ja rakennuskokonaisuuksia. Tietokannasta löytyy myös aiheeseen liittyviä artikkeleita mm. kunnantalojen rakentamisesta sekä osuuskauppafunkkiksesta Etelä-Savossa.

Mäntyharjun suojeltuja rakennuksia puolestaan löytyy Museoviraston Rakennusperintörekisteristä. Rekisteristä löytyy kuitenkin vain murto-osa Mäntyharjun suojelluista rakennuksista, sillä sieltä ei löydy niitä rakennuksia, jotka on suojeltu rakennuskaavalla.

Lähteet:

Favorin, Martti (1975 ja 1983): Mäntyharjun historia I ja II. Mäntyharjun kunta: Mäntyharju.

Etelä-Savon maakuntaliitto, Etelä-Savon ELY-keskus, Savonlinnan maakuntamuseo (2013-2015): Etelä-Savon kulttuuriperintötietokanta. Mäntyharju.

Etelä-Savon seutukaavaliitto (1984): Etelä-Savon rakennusperintö. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Etelä-Savon seutukaavaliitto: Mikkeli.

Järnefelt, Kasper; Reijonen, Anna-Maarit (2003): Rautatierakennukset. Rautatierakennusten korjausohjeet 2: Asemarakennus. Museovirasto: Helsinki.

Museovirasto (2009): Mäntyharjun rautatieasema-alue. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY.

Teksti: Susanna Helminen