Vuosina 1743-1809 keskellä Mäntyharjua kulki Ruotsin ja Venäjän raja. Pitäjä säilyi kuitenkin yhtenäisenä ja esimerkiksi seurakunta oli molemmilla puolilla rajaa sama. Kirkko ja molemmat pappilat sijaitsivat Venäjän puolella pitäjää.

Ruotsin puolella ajatus seurakunnan jakamisesta kahtia nousi esiin aika ajoin. Asia ei kuitenkaan edennyt pitäjäläisten, papiston, tuomiokapitulin ja kruunun riidellessä sekä rajoista että rahoista. Epäselvä tilanne johti siihen, ettei uuden kirkon rakentamista varten kerättyä kolehtia voitu käyttää ja vanhat kirkkorakennukset lahosivat hoidon puutteessa. Kirkkoherra Sakari Cygnaeus ja kappalainen Fredrik Gustav Berner olivat eri mieltä jaetun seurakunnan asioiden hoidosta. Berner ilmoitti Haminan konsistorille olevansa halukas hoitamaan Venäjän puolelle jäävää osaa Mäntyharjusta ja kannattavansa seurakunnan pitämistä yhtenäisenä. Cygnaeus kannatti seurakunnan jakoa.

Pitäjän sielunhoito

Suurimmaksi ongelmaksi muodostuivat Ruotsin puolen asukkaiden viikoittaiset kirkkomatkat rajan yli. Rajan ollessa suljettuna jumalanpalveluksia saatettiin pitää kirkkoherra Cygnaeuksen omistamassa Toivolan Ryönässä. Hallitsijan ja esivallan puolesta rukoiltavat esirukoukset luettiin tunnollisesti kummankin valtakunnan hallitsijoiden ja heidän perheidensä puolesta.

Kerrotaan, että kun kuningas Kustaa III oli ulottanut tarkastusmatkansa Ruotsin puoleiseen Mäntyharjuun ja tavannut kirkkoherra Bernerin, kuningas oli kysynyt: ”Kenen hallitsijan puolesta kirkossa rukoillaan – Venäjän keisarinnan Katariinanko vai Ruotsin kuninkaan puolesta?” Kirkkoherra oli vastannut, että kummankin hallitsijan puolesta rukoillaan. Kuningas jatkoi tivaamistaa: ”Kummanko ensiksi?” Berner oli vastannut kuninkaalle tähän tapaan: ”Teidän Majesteettinne, valtakunnan ensimmäiselle ritarille minun ei tarvitse huomauttaa, että naissukupuolelle on aina annettava etusija”. Kuningas oli hymyillyt, hänen on kerrottu taputtaneen kirkkoherraa olalle sanoen: ”Pappi, pappi, kanna kauhtanasi molemmilla olkapäillä!”

Itse jumalanpalvelusten kaavassa ja kirkkopyhien viettämisessä oli rauhallisesta ilmapiiristä huolimatta noudatettava tarkkuutta. Venäjän puolella noudatettiin vanhaa juliaanista kalenteria, kun taas Ruotsin puoli oli muutamaa vuotta aiemmin siirtynyt gregoriaaniseen ajanlaskuun. Kirkkopyhät asettuivat eri päiville. Uusi raja toi myös Venäjän keisarikunnan tunnustaman ortodoksisuuden entistä lähemmäs mäntyharjulaisten elämänpiiriä. Puhdasoppista luterilaisuutta kannattava papisto pelkäsi seurakuntalaisten omaksuvan ”kerettiläisiä” uusia tapoja.