Uutta rajaa keskellä Mäntyharjun pitäjää vartioitiin perin huonosti, tehokasta rajavartiointia harjoitettiin vain rajan ollessa täysin suljettuna tautien tai sotien vuoksi. Rajan vartioinnista ja tarpeen tullen sulkemisesta vastasivat rajajoukot. Ruotsin puolella heidät muodostettiin jo olemassa olevista ruoduista, eikä rajajoukkojen olemassaolo juurikaan vaikuttanut kyläläisten elämään. Venäjän puolella rajaa vartioivat venäläiset sotilaat Haminan varuskunnasta. Sotilaiden ja mäntyharjulaisten yhteiselo sujui aluksi sopuisasti, mutta vuosisadan loppua kohden erityisesti ruokaa ja siitä maksettavaa korvausta koskevat kiistat lisääntyivät.

Rajanylitystä varten tarvittiin passi, joka vaadittiin jokaiselta yli 4-vuotiaalta. Uusille aatteille avoimille ja Ruotsille yhä uskollisille säätyläisille ei passia annettu. Rajasulkujen aikanakin saatettiin päästää kirkkomatkalla olleet seurakuntalaiset läpi. Passiin oli aina merkittävä rajan ylityksen syy. Leveämmän leivän toivossa rajan ylittäviltä harvoin löytyi hyväksyttävää syytä, joten paikkakuntalaiset eivät juuri välittäneet passimuodollisuuksien rajoituksista.

Raja kulki mm. Kiepinsalmen kautta. Kuvassa Kiepinsalmen silta 1930-luvulla.

Miekankoski sijaitsi valtakuntien rajalla.

Kauppa ja salakuljetus

Perinteisesti mäntyharjulaisten kauppamatkat suuntautuivat etelärannikon kaupunkeihin Haminaan, Porvooseen ja Helsinkiin. Rajanvedon jälkeen Ruotsi pyrki estämään rajantakaiset kauppamatkat ja perusti Venäjälle jääneen Haminan tilalle Loviisan kaupungin. Hyvät vesitiet Venäjän puolen Lappeenrantaan ja sieltä edemmäs vetivät kuitenkin yhä puoleensa mäntyharjulaisia ja pitääkseen heidät Ruotsin puolella kruunu määräsi Mikkelin kirkonkylän markkinapaikaksi. Mikkelin markkinat pyrittiin pitämään yhtä aikaa Lappeenrannan ja Haminan kanssa, jotta talonpojat eivät voisi osallistua molemmille.

Salakuljetuksen estämisessä erityisesti Ruotsin puolen Mikkelissä sijainnut tulliasema oli täysin voimaton. Rajan yli kulki suuria määriä erityisesti tervaa, viinaa ja tupakkaa, sillä hinnat olivat Venäjän puolella korkeammat. Tullin maksaminen olisi kuitenkin syönyt talonpojan käteen jäävän voiton, joten tavara pyrittiin kuljettamaan tulliasemien ja rajavartioiden ohitse salaa. Mäntyharjusta kehittyi nopeasti yksi salakuljetuksen keskuksista. Tynnyrit ja kääröt oli helppo piilottaa kirkkomatkaa tekevien kyläläisten veneisiin ja nyytteihin. Rajavartioita enemmän ongelmia aiheuttivat salakuljettajien keskinäiset kiistat.