Mäntyharju on sijainnut kolmen historiallisen maakunnan, Savon, Karjalan ja Hämeen rajalla. Samoja rajalinjoja myötäili myös 1700-1800-luvulla pitäjän halki kulkenut Venäjän ja Ruotsin valtakuntien välinen raja. Karjalan puoli liitettiin osaksi Venäjää, Savo ja Häme jäivät Ruotsille. Maakuntarajat kertovat Mäntyharjun alueen pysyvän asutuksen tulleen aikanaan eri suunnista – ainakin arkeologisten tutkimusten perusteella heimoilla on ollut toisistaan poikkeavia käytöntäjä ja tapoja, esimerkiksi erilaisia työkaluja.
Viralliset maakuntarajat muodostetaan
Savon, Karjalan ja Hämeen maakuntarajat edelsivät Mäntyharjun pitäjää ja sitä myötä myös pitäjärajoja. Ensimmäiset tiedot Savon ja Karjalan Hämeen vastaisesta maakuntarajasta rajasta ovat vuodelta 1415. Silloin maaoikeus vahvisti rajatarkastuksen suorittaneen lautakunnan lausunnon mukaiset rajan kiintopisteet. Tätä ennen rajat olivat lähinnä paikallisten kiinnekohtien varassa. Savon ja Karjalan välinen raja määriteltiin vasta 1500-luvulla. Virallinen rajanveto ei kuitenkaan noudattanut esimerkiksi paikallisten vanhoja kaskialue- ja metsästysrajoja. Niinpä maakuntien välille syntyi pian erilaisia rajakahinoita, kun osa vetosi eräomistuksissa uuteen maakuntarajaan ja osa vanhoihin oikeuksiinsa. Vuosien saatossa kruunun vetämä raja alkoi saada enemmän oikeusvoimaa ja arvonantoa ja rajakahinat muuttuivat paikallisemmiksi.
Mäntyharjun seurakunta yhdistää kolme maakuntaa
Mäntyharjun seurakunta perustettiin lokakuussa 1595. Tarina kertoo, että seurakunta, ja sitä kautta myös nykyinen kunta, sai nimensä kirkon paikasta, jota sanottiin Mäntyniemeksi. Vanha kirkko sijaitsi lisäksi pienellä mäellä ja uuden kirkkoherra Jaakko Pietarinpojan näkökulmasta mäkisen taipaleen takana.
Seurakunnan rajat muodostuivat sen perusteella, että Mäntyharjun kirkolle oli vanhoja emäkirkkoja lyhyempi matka. Seurakunta siis seurasi kirkkorakennuksen sijaintia. Kirkon paikka oli Karjalan puolella pitäjää, Kyttälässä, ja paikalla oli ilmeisesti sijainnut karjalaisten käyttämä rukoushuone jo aikaisemmin. Karjalan puolen kyliin kuuluivat Kyttälän lisäksi ainakin Halmenniemi ja Vanonen. Hämeestä uuteen seurakuntaan liittyivät muun muassa Kuortti, Leppäniemi, Nurmaa ja Pärnämäki. Savon puolella olivat ainakin Ollikkala ja Toivola. Mäntyharjun seurakuntaan kuuluvat kylät herättivät ilmeisesti jonkinlaista närää naapuriseurakunnissa, mistä syystä kuningas määritteli ne tarkemmin vuonna 1628. Vaikka kirkko sijaitsi Karjalan puolella, maakuntien välinen rajakohta ei ollut kaukana.
Kolmen maakunnan rajaseudusta yhteen maakuntaan
Viralliset maakuntarajat Mäntyharjun pitäjän keskeltä poistuivat vähitellen. Mäntyharjua jakaneet käräjäkuntarajat yhdistettiin yhdeksi Suur-Savon tuomiokuntaan kuuluvaksi käräjäkunnaksi ja nimismiesalueet yhdeksi nimismiespiiriksi Savon ylisen kihlakunnan yhteyteen 1700-luvun puolenvälin jälkeen. Hallinnon yhtenäistyttyä myös maakuntarajat alkoivat pikku hiljaa menettää merkitystään. Viimeiset merkit pitäjän hallinnollisesta hajanaisuudesta hävisivät 1800-luvun loppuun mennessä. Virallisesti koko Mäntyharjun pitäjä liitettiin Savon puoleen vuonna 1833. Vielä vuonna 1822, kun Mäntyharjun kirkon tuntumaan päätettiin rakentaa uudet pitäjäntuvat, savolaisille, karjalaisille ja hämäläisille rakennettiin kaikille omat tupansa.
Maakuntarajojen jäljet säilyivät pitkään puheissa, vaatetuksessa, työvälineissä ja ajattelutavassa. Vanhojen maakuntien välillä oli havaittavissa jonkinasteista kilpailuasetelmaa ja sitä seurannutta halveksuntaa vielä 1900-luvun puolellakin. Esimerkiksi hämäläisellä puolella savolaisia ilmeisesti pidettiin tyhmiä, laiskoina ja kömpelöinä. Vuonna 1926, kun Hämeen puolella pitäjää sijainnut Pertunmaa erosi Mäntyharjusta omaksi kunnakseen, sen kunnantaloksi siirrettiin 1800-luvulla rakennettu hämäläisten pitäjäntupa.
Lähteet:
Favorin, Martti (1975 ja 1983): Mäntyharjun historia I ja II. Mäntyharjun kunta: Mäntyharju.
Museovirasto, Kansallismuseo (2006): Esihistoriallisen ajan väestö. Suomen esihistoria -opetuspaketti. Museovirasto: Helsinki.
Mäntyharjua puolin ja toisin 