Toinen maailmansota

Jalkakylpyjä purossa
Jalkakylpyjä purossa Mäntyharjussa 28.6.1941. Kuva: SA-kuva.

Tuli tuo pelätty vihollinen maahamme ja vei miehemme taistojen tantereelle. Jokunen jäi sille tielle, mutta oli toisia, jotka Luoja ja luoti säästi takaisin kotiin. Surua oli tälläkin kylällä ihan tarpeeksi asti. Ja sitä aikaa jatkui ja jatkui vuosia. Ei sitä mielellään muistele, ei se niin helppoa ollut kotirintamallakaan. Oli ainainen pelko ja puute kaikesta. (Katri Huuhilo, 1995. Elämänlanka, muistelmia vuoden 1900 vaiheista Vanosen kylästä.)

Talvisota

Toinen maailmansota syttyi syyskuussa 1939 Saksan hyökkäyksellä Puolaan. Mäntyharjussa asevelvolliset miehet kerättiin kasaan lokakuun puolessavälissä. Kotiin miehet pääsivät seuraavan kerran vasta talvisodan jälkeen eli maaliskuussa 1940. Yksikkö oli huonosti varustettu ja tämän takia Lotat ja muut kotirintaman järjestöt pyrkivät auttamaan miehiään kaikin tavoin. Rintamalle lähetettiin esimerkiksi vaatteita.

Mäntyharjussa väestönsuoja sijaitsi Salmelassa, jossa otettiin vastaan myös sotatiedotteita eri puolilla pitäjää sijaitsevista ilmavalvontatorneista. Idästä tulevan koneen tulosta ilmoitettiin pikaisesti Mikkeliin ja tämän lisäksi ilmahälytys raikui Kirkonkylällä ja Asemankylällä. Yleinen varoitus tehtiin ensin kirkonkelloa soittamalla, sitten kahden puun väliin kiinnitetyllä rautakiskolla ja myöhemmin sireenillä. Aseman seutua pommitettiin vain kaksi kertaa, kohteena olivat Kiepin sillat. Tuhot olivat hyvin pienet.

Mikkelin rajun pommituksen jälkeen päämajan valvontaosasto muutti Mäntyharjun kirkonkylälle tammikuussa 1940. Osaston tehtävänä oli tiedustelutoiminta ja vastavakoilu, jonka seurauksena kirkonkylällä vilisi vangittuja neuvostoliittolaisia desantteja ja sotavankeja. Moskovan rauha solmittiin 13.3.1940. Ilo oli suuri, mutta samaan aikaan tunnelma oli surun täyttämä sillä moni perhe menetti rakkaitaan rintamalla.

leimattu4904-4
Ensimmäisiä sankarihautajaisia Mäntyharjun kirkolla. Kuva: Mäntyharjun museo, Kuvaaja: Nestor Kurvinen

Välirauha

Talvisodan jälkeen maaseudulla jouduttiin taloudelliseen ahdinkoon. Säännöstelyn takia kansanhuoltotoimisto jakoi kauppatavaroita, joita sai kortilla. Säännöstelyä jatkui vuoteen 1946 asti. Vaikka emännällä olisi ollut ostolupa, jolla uudet kumisaappaat ostaa, ei kaupassa välttämättä ollut tarjolla muuta kuin kumiterät. Maataloudessa elävät saivat nälkäänsä helpotusta omista perunamaistaan. Tämän lisäksi mustapörssi, tarkastuksista ja sanktioista huolimatta, oli yleistynyt kansantietoisuudessa ja saavuttanut puolivirallisen aseman.

Kansanhuolto piti tarkasti otteessaan myös maataloustuotantoa, ja talonpojilta vietiin suuri osa siitä, mitä maa oli tuottanut. Sato oli huono ja sodassa pilaantuneet pellot eivät tuottaneet edellisvuosiin nähden samalla tavoin. Viljaa takavarikoitiin ja luovutusvelvollisuus määräytyi viljeltävän maa-alan mukaan. Ne taloudet, jotka eivät pystyneet velvollisuuttaan täyttämään, joutuivat erityisen tarkkailun alaiseksi. Maidontuotannosta oli kuukausittain lähetettävä tilitys kansanhuoltotoimistoon ja teuraseläimestä oli ennen myyntiä hankittava punnitustodistus. Todistuksen perusteella määriteltiin taloon jäävät ja luovutettavat lihakilot. Näiden rajoittavien toimien takia houkutus sääntöjen rikkomiseen oli suuri, vapaasti myydystä tuotteesta sai nimittäin paremman hinnan.

Välirauhan aikana Mäntyharjussa oli runsaasti evakkoja Karjalan Kannakselta. Likipitäen jokaisessa talossa majoittui evakkoja.

Mäntyharjuun Mynttilän kylän Kasesmäkeen suunniteltiin pian talvisodan jälkeen, välirauhan aikana, rakennettavaksi Salpalinjaksi kutsuttuun puolustuslinjaan kuuluvaa ampumatarviketunnelia. Hanke olisi toteutuessaan ollut mittava. Se jäi kuitenkin ajan puutteen takia toteutumatta. Lisää aiheesta museon blogissa.

leimattu-759_kerc3a4sen-perhe-lc3a4hdc3b6ssc3a4-evakkoon-001-1
Evakkoon lähdössä vuonna 1944. Kuva: Mäntyharjun museo

Jatkosota

Jatkosota alkoi kesäkuussa 1941. Liikekannallepano tapahtui Mäntyharjussa  18. kesäkuuta, jolloin suoritettiin myös hevosten ja polkupyörien pakkoluovutus. Päämajan valvontaosasto palasi kirkonkylälle runsaan vuoden tauon jälkeen heti, kun mäntyharjulaiset joukot olivat lähteneet kohti rintamaa. Valvontaosasto toimi Mäntyharjussa vuoden 1943 loppuun. Mäntyharjussa toimi lisäksi sodan loppupuolella vuonna 1944 ratsuväen koulutuskeskus.

4895
Mäntyharjulaisia ilmavalvontalottia vartiopäällikkö T. J. Lehtosen kanssa todennäköisesti vuonna 1941. Kuva: Mäntyharjun museo, kuvaaja: Nestor Kurvinen.

Samaan aikaan, kun mäntyharjulaiset joukot valmistautuivat lähtemään sotaan, juna toi Karjalan evakkoja paikkakunnalle välietapille. Lotat huolsivat väkeä niin kauan, kunnes siirto naapuripitäjiin oli mahdollista. Mäntyharjun kirkkokenttä toimi ensihädässä siirtolaisten sijoituspaikkana. Ensimmillään kirkolle ahtautui jopa 15 000 henkeä. Niille evakoille, jotka jäivät pitäjään, pyrittiin tarjoamaan Vapaan huollon järjestön kautta tukea. Tämä järjestö toimi virallisen huoltotoimen rinnalla.

Talvisotaan verrattuna sota koetteli nyt todella Mäntyharjua: pommihälytyksiä tuli aluksi päivittäin ja metsät kuhisivat laskuvarjolla hypänneitä neuvostovakoojia, desantteja. Miehet lähtivät sotaan ja monessa talossa vaimon oli pärjättävä pienten lasten kanssa yksin. Useat elintarvikkeet olivat säännöstelyn alla. Radion uutislähetyksiä seurattiin tiiviisti. Alituiset sankarihautajaiset koettelivat perheitä ja sukulaisia. Joskus suruviestin toi pappi, joskus tieto läheisen kuolemasta tuli postissa kirjeellä. Kylällä näki usein naisia kulkemassa suruharso hatussaan.

ostokortit.JPG
Mäntyharjussa sotien aikaan ja niiden jälkeen pula-aikana käytössä olleita ostokortteja. Mäntyharjun museon kokoelmat.

Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa 1944 käytiin useita rajuja taisteluita. Taisteluiden ääni kuului kertoman mukaan Mäntyharjuun saakka. Hyökkäys saatiin pysäytettyä, mutta tappiot olivat suuret. Sodan lopputulos oli kuitenkin yhteiskunnallisesti merkittävä: maata ei miehitetty eikä itsenäisyyttä menetetty. Jatkosota päättyi Moskovan välirauhaan syyskuussa 1944 ja Lapin sodan loputtua huhtikuussa 1945 sota tuli päätökseensä koko Suomen osalta. Lopullinen rauha tehtiin Pariisissa 15.2.1947. Sodan jälkeen Suojeluskunnat ja Lotta-Svärd -yhdistykset lakkautettiin välirauhasopimuksessa olleen fasistisia järjestöjä koskevan pykälän nojalla.

Jatkosodan ajasta Mäntyharjun kesäasukkaiden näkökulmasta lisää Huvilaelämää-verkkonäyttelyssä.

Mäntyharjulaiset rintamalla

Mäntyharjun sankarihautoihin on haudattu 319 talvi- ja jatkosodassa kaatunutta. Talvisodassa heistä kaatui 111 ja jatkosodassa 208. Lähes puolet mäntyharjulaisista kuoli muutamassa yksittäisessä taistelussa. Talvisodassa erityisen kohtalokkaita olivat Tolva-Ängeljärven taistelut, joissa kuoli 47 mäntyharjulaista. Jatkosodassa eniten mäntyharjulaisia menehtyi hyökkäysvaiheessa vuonna 1941, jolloin vuoden aikana kuoli 107 paikkakuntalaista, joista yksin elokuussa 55. Suurin osa sodissa taistelleista mäntyharjulaisista kuului samoihin kahdeksaan joukko-osastoon. Yksittäisiä paikkakuntalaisia oli kuitenkin myös muissa yksiköissä.

Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet löytyvät Arkistolaitoksen ylläpitämästä tietokannasta. Hakuja voi tehdä esimerkiksi nimellä, syntymäajalla tai paikkakunnan perusteella.

Joitain Mäntyharjussa sota-aikana otettuja kuvia löytyy Puolustusvoimien ylläpitämästä SA-kuva-arkistosta. Kuvia löytyy mm. evakoista ja sankarihautajaisista. Kunnan nimen lisäksi kuvia kannattaa hakea yksittäisten kylien nimillä. Hakusanavinkkejä: Mäntyharju, Varpanen.

Lähteet

Himanen, Pentti (toim.) (2008): Itsenäisyyttä vartioimassa. Mäntyharjulaiset sodissamme 1939-1945 ja Mäntyharjun sankarivainajat -matrikkeli. Mäntyharjun Rintamaveteraanit ry: Mäntyharju.

Hytönen, Jorma (2015): Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa 1940-1944. Etelä-Savon kulttuuriperintötietokanta. Etelä-Savon maakuntaliitto, Etelä-Savon ELY-keskus, Savonlinnan maakuntamuseo.

Kts. myös Nestor Kurvisen neljä vuosikymmentä Mäntyharjussa -näyttelyn lähteet täältä.

Teksti: Ulpu-Maria Ikonen ja Susanna Helminen