Teollisuus on näkynyt aikojen saatossa Mäntyharjun kyläkuvassa ja maisemassa eri tavoin. Moni muistaa keskustataajamassa Askeleen kenkätehtaan toimintavuosina yleisen kello neljän ruuhkan. Tehtaalla työt tehtiin yhdessä vuorossa, joten kaikki työntekijät pääsivät myös yhtä aikaa kotiin. Kotimatkaa taitettiin autolla, mopolla, polkupyörällä ja jalan. Talvisin mentiin jään poikki juna-asemalle siitä, mistä nykyään kulkee Kurkisalmen silta.
Sillon seitsemänkytluvullakin, kun se pyöri oikeen kunnolla se kenkätehdas, niin ihmisiä oli kylällä ja oli kaupassa ja oli joka paikassa. (Askel)
Minä ostin mopon, niin minä sit mopolla läksin käymään töissä ja vaimo ajo polkupyörällä. Vaimo ol monta kertaa polkupyörällä aikasemmin kotona, kun minä. Liikenteessä mopon kanssa ei päässy sitä aina hyökkäämään niin. (Askel)
Kun pari-kolmesataa ihmistä pamahtaa yhtäkkiä töistä pois, niin kyllähän siinä jonoo syntyy. Paljon autoilla liikku porukka ja polkupyöriä suihki. Sillon ei tullu ajateltua sitä silleen. Nykyään ehkä ajattelee, että miltä näyttää kyläkuva verrattuna siihen. Varmaan kesäviikonloput nykyään on ainoot ruuhkaset. (Askel)
Kulkuväylien lisäksi teollisuuden työntekijöiden aikaansaama ruuhka näkyi keskustan kaupoissa. Ruuhkaa oli kylällä paitsi työpäivän jälkeen, myös ruokatuntien aikaan. Moni kävi silloin hoitamassa päivän ruokaostokset tai kotona syömässä.
Totta kai ruokatunnillakin sitä mentiin kaupoille. Monethan kävi kaupoilla sillonkin, kun sieltä Kuomiokoskelta kulettivat linja-autolla. Eihän ne jääny varttomaan linja-autot, että jos joku jääp kaupoille, ei, niin sehän piti käydä aina ruokatunnin aikaan sitte. (Askel)
Aina oli kuule ruokakauppa täynnä. Tos oli sellanen Kostamoisen liike tuossa virastotalon alapuolella, niin sinnehän ne paiskas kaikki ruokatunnilla, pitkät jonot sitten ruokaostoksilla. (Askel)
Mä kävin fillarilla kotona kesäaikaan etenkin, kun lapset oli pieniä vielä, kouluikäsiä kuitenkin, et miten ne pärjää siellä. Kävin laittaan niille ruuan pöytään, että on vähän niinkun säännöllistä tuo ruokailuaika ainakin. (Veisto)
Kenkätehtaan olemassaolo näkyi myös mäntyharjulaisten pukeutumisessa. Työntekijöiden oli viikoittain mahdollista ostaa tehtaan tuotteita niiden normaalia myyntihintaa edullisemmin. Paikkakuntalaisista lähes jokainen tunsi jonkun, joka oli tehtaalla töissä. Niinpä Askeleen kengät tekivät kylällä kauppansa. Kun Askel alkoi 1980-luvulla valmistaa kenkien lisäksi nahkatakkeja ja -laukkuja, tehtaan vaikutus mäntyharjulaisten pukeutumiseen kävi yhä näkyvämmäksi.
Se oli kaks kertaa muistaakseni viikossa, et sai ostaa. Kyllähän sitä paljon ostettiin ja vietiin kaikille tutuille, että ei ollu mitään rajotetta. Kyllä monen sukulaiset käveli Askeleen kengissä, tänä päivänä ei ehkä enää kävele. (Askel)
Mullahan on semmonen Askeleen retronahkatakki, palanahasta. Semmosta pehmeetä nahkaa, kasarityylin takki. Sitä ei oo pidetty varmaan kun pari kertaa. Ehkä niit on muillakin, mut kyläkuvassa ei enää näy niit takkeja paljon. Niitä oli. (Askel)
Teollisuus on näkyy lisäksi Mäntyharjun rakennuskannassa. Tehdasrakennukset ovat muovanneet ympäristöä. Vaikka esimerkiksi Askeleen kenkätehdas sulki ovensa yli kaksikymmentä vuotta sitten, tehdas hallitsee edelleen keskustan maisemaa. Tehtaalle on toisaalta myös löytynyt uudenlaisia käyttötarkoituksia.
Alla Mäntyharjun kunnan nuorisosihteerinä toimineen Hannu Heilion kuvaama filmi Askeleen tehtaasta vuodelta 1979:
Työsuhdeasuminen
Teollisuus on näkynyt Mäntyharjun rakennuskannassa myös työsuhdeasuntoina. Monet erityisesti 1900-luvun puolenvälin aikaan paikkakunnalla toimineet teollisuusyritykset ovat rakennuttaneet työntekijöilleen asuntoja. Niistä useat ovat on edelleen olemassa, vaikka ne eivät välttämättä toimikaan enää alkuperäisessä tarkoituksessaan.
Työsuhdeasunnot olivat melko tavallisia Mäntyharjussa erityisesti 1970-1980-luvuilla. Ne olivat valtti työhönottotilanteessa – asunnonsaantimahdollisuus oli tärkeää Mäntyharjun ulkopuolelta tulevilla työntekijöille.
Se oli minusta kiva, kun mä menin sinne työhaastatteluun, niin ne kivasti kysy sit, kun kaikkea siinä juteltiin, että hei mites, tarviitko sä asuntoa, et heil olis niinkun asuntokii sitte. (Vakiometalli)
Joillain yrityksillä on ollut käytössään yksittäisiä asunto-osakkeita, toiset ovat rakentaneet jopa kokonaisia taloja työntekijöidensä käyttöön. Esimerkiksi Kiepin sahan vuonna 1965 ostanut Olavi Räsänen Oy rakennutti 1970-luvulla sahan viereen rivitaloja työntekijöilleen.
Siinähän oli salmen toisella puolella vanhoja omakotitaloja, jossa sahan väkeä asui, tuotantoihmisiä ja näin. Sittenhän me rakennettiin sinne semmonen Kiinteistö Oy Kieppi sahan lähellä, jossa oli kolme rivitaloa, jotka oli sitten varattu henkilöstölle. (Kiepin saha)
Eihän se iso ollu, kolme huonettahan siinä vaan oli, mutta tää oli ensimmäinen asunto, jossa oli vessat ja oma sauna ja kaikki tämmönen. Sen mittapuun mukaan oikein hyvä asunto. Siinä kelpas asua. (Kiepin saha)
Työsuhdeasuntoja on ollut lisäksi esimerkiksi Mäntyharjun lasilla, Veistolla, Woikoskella ja Vakiometallilla. Myös Askeleen kenkätehdas järjesti työntekijöilleen asuntoja. Tehtaan vieressä sijaitsi Salmenranta-niminen kerrostalo sekä parakki. Askeleella oli lisäksi erikseen naimattomille naisille tarkoitettu asuinrakennus, jota kutsuttiin Impilinnaksi.
Sitä vaan asuttiin siinä parakissa. Vessat ol kaikki siellä bunkkerissa, siellä asti piti juosta aina. Sauna ol siellä perimmäisessä rakennuksessa, mikä on sinne rannalle päin. (Askel)
Perheemme ensimmäinen asunto 1960-luvulla oli kenkätehtaan työntekijöiden asuntola, niin sanottu parakki. Itse synnyin tuona aikana eli parakki oli ensimmäinen kotini. Mitään muistikuvia itselläni ei tuosta ajasta ole, mutta asuimme kuulemma keskimmäisessä asunnossa, jossa oli vain yksi huone.
Siihen aikaan äitiysloman pituus oli vain kolme kuukautta ja äitini palasi tehtaalle töihin minun ollessani kahden kuukauden ikäinen. Minua hoitivat lapsenlikat, joiden työtä äitini pystyi ”tarkkailemaan” vieressä sijaitsevan tehtaan ikkunoista. Meillä on kesämökillä vieläkin muistona parakista keittiön vanha puinen astiakaappi. (Askel)
Minä asuin vuodesta seitkytneljä vuoteen kahdeksankymmentä siinä Salmenrannassa, sitten rakensin oman talon. Siinä oli aika paljon. Se oli kyl ihan kiva paikka asuu siin järvenrannassa ja parvekkeet ja kaikki oli järven puolella ja ihan kiva oli asua. Isot pihatilat, joissa oli lastenkin kiva leikkiä ja olla ja kavereita riitti. (Askel)
Veiston kautta joo, sillon ihan alkuvuosina, se ol seitkytluvun loppupuolta, kun mä asuin tuossa, parissakin eri. Perhe kasvo siinä välillä, niin sen mukaan sitten. (Veisto)
Me asuttiin tuossa valkoisessa talossa, se on Woikosken taloja. Se on kahden perheen asunto, asuttiin toisessa päässä. Näissä vuokra-asunnoissa oli työntekijöitä enimmillään seitsemänkymmentäneljä henkee. (Woikoski)
Täällä on lasin rivitalo, sitä nimeä käyttää vieläkin. Siin oli pieniä yksiöitä ja sitten oli isompia kaksioita. (Mäntyharjun lasi)
Mäntyharjua puolin ja toisin 