Mäntyharjun teollisuuslaitoksissa on aina työskennellyt sekä naisia että miehiä. Työpaikasta riippuen sukupuolijakauma on vaihdellut. Useimmissa yrityksissä miesten osuus on ollut suurempi. Esimerkiksi Askeleen kenkätehtaalla, erityisesti neulomon puolella, vallitsi kuitenkin naisenemmistö. Woikoskella taas suosittiin naistyövoimaa erityistä tarkkuutta vaativissa hommissa.

Mitähän siel olis ollu, naisia varmaan kaks kolmasosaa, voi olla enempikin se prosentti. Pohjaamossa oli miehiä, mutta mä en muista, olisko ompelimossa ollu yhtään miestä, ne oli kaikki naisia. Nahan leikkuus oli miehiä ja naisia, tais olla miehiä enempi, ketkä leikkas nahkaa. Nahkavarasto, siel oli miehiä. (Askel)

Olihan siellä naisia sillon töissä. Ei se nyt tainnu ihan puolikasta olla, et puolet naisia, puolet miehiä, mut kuitenkin oli useampia naisia. (Vakiometalli)

Iso osa teollisuusyritysten työvoimasta on koostunut syntyperäisistä mäntyharjulaisista. Tehdastyötä on kuitenkin parhaimpina vuosina ollut tarjolla jopa niin paljon, että työntekijöitä on pitänyt kuljettaa linja-autokyydillä naapurikunnista, kun työvoimaa ei ole yksin Mäntyharjusta löytynyt riittävästi.

Esimerkiksi 1950-luvulla, kun Mäntyharjun kenkätehdas oli vasta aloittanut toimintansa, useat työntekijät kulkivat Mäntyharjuun Kuomiokoskelta, jossa tehdas oli aikaisemmin toiminut. Exel taas järjesti työntekijöilleen bussikuljetuksia Mikkelistä 1970-luvun lopulla, kun tehtaan henkilöstötarve kasvoi. Monet ovat myös muuttaneet Mäntyharjuun työn perässä. Esimerkiksi Mäntyharjun lasin työntekijöistä useat tulivat muualta.

Olin ihan ens kenkätehtaalla Kuomiokoskella. Siellä olin töissä ja sieltä sitten muutettiin tänne Mäntyharjulle. Tai alussahan ne kuljettivat linja-autoilla sieltä työntekijöitä, mutta sitten alettiin täältä saamaan asuntoja, ja niinkun mekin vuokrallehan me muutettiin, niin sitten lopettivat sen linja-autokyydin. Se ei kestäny varsin kauaa kyllä se linja-autokuljetus, että oliko se nyt kuukaus taikka olisko ollu pari korkeintaan. (Askel)

Nää ammattimiehet, lasimiehet, tuli Nuutajärveltä ja Riihimäeltä. Se on tietenkin sen verran ammattia vaativa homma. Ja hiojat tuli muualta. Oliskohan siel ollu kolmisen puhaltajaa, sitten yks ammattiprässäri, sit hiomapuolel oli vissiin pari hiojaa. Sit oli mänkimies, joka sekotti sen lasihiekan ja kaikki muutkin, et saatiin oikeat värit ja niin edelleen. (Mäntyharjun lasi)

Meil ol vielä täällä Mäntyharjussakin sellanen tilanne, että meil ol sitä vakituista, vakinaista henkilöstöä joku kaks ja puoli sataa ihmistä palkkalistoilla, mut sekään ei riittäny, vaan me sitten jouduttiin tekemään kahtena vuonna, oliks seitkytkaheksan ja -yheksän vuosina sellanen, että alettiin Mikkelistä työvoimaa haalia Mäntyharjuun. Savonlinja-bussiyhtiön kanssa tehtiin sopimus, et ne kaheksan tunnin välein ajo Mäntyharju-Mikkeli-väliä seittemän päivää viikossa ja sieltä sitten työvoimaa toimitti tänne. (Exel)