Mäntyharjun kesäasukkaiden elämää kuvaavat Huvila- ja mökkielämää -kesänäyttelyt olivat esillä Iso-Pappilan museossa kesinä 2014 ja 2015. Nyt verkkonäyttelyiksi muunnetuissa näyttelyissä tutustutaan kesäasukkaiden elämään pitäjän alueella. Luomme katsauksen 1890-luvun ensimmäisten huviloiden herraskaisesta kesänvietosta sotien jälkeisten lautamökkien kautta aina uuden vuosituhannen loma-asuntoihin.
Kesäpaikka, oma mökki, huvila tai loma-asunto, on monelle suomalaiselle rakkain paikka ja lomakauden odotettu huipennus. Kaupungit tyhjenevät kesäisin asukkaiden suunnistaessa maaseudulle kesän viettoon. Näin on tapahtunut jo yli sadan vuoden ajan. Säätyläisperheiden kesänvietosta on tullut kansallinen ilmiö, jota ulkomaita myöten ihmetellään.
Mäntyharju on Suomen mittakaavassa mökkirikkaimpien paikkakuntien kärkikastia. Täällä on enemmän mökkejä kuin asuttuja asuntoja, liki 5000 kappaletta. Mäntyharjun asukasmäärä moninkertaistuukin aina kesäasukkaiden saapuessa.
Yhteiskunnan muuttuessa myös kesäasuminen on muuttunut. Mökeillä vietetään lyhyempiä aikoja, mutta entistä useammin ja ympärivuotisesti. Kesänvietto hajaantuu yhden paikan sijaan useammalle paikkakunnalle ja sama kesäpaikka voi olla useamman perhekunnan käytössä. Samalla myös vuokramökkien määrä ja käyttö ovat lisääntyneet huomattavasti.
Muutoksista huolimatta paljon on pysynyt samanlaisena vuosikymmenien ajan. Suomalaisen kesäpaikan ei tarvitse olla komea pytinki tai runsaasti varusteltu. Monet eivät kaipaa mukavuuksia kesäpaikan rauhaa rikkomaan. Sisätilat eivät ole kesäpaikassa pääroolissa, sillä aikaa vietetään paljon ulkona: terassilla, laiturilla, kasvimaalla, järvessä tai metsässä.
Yhteistä niin suurille huviloille kuin pienille lautamökeille, ja kaikille siltä väliltä, on ajatus luonnon läheisyydestä sekä paremmasta ja rauhallisemmasta elämästä. Kesäpaikka on irtautumista arjesta, se on oma rituaalinsa.
Mäntyharjua puolin ja toisin 