Matkustaminen kaupungista huvilalle oli hidasta ja vaivalloista. Autot yleistyivät vasta 1950-luvulla, joten matka kesäpaikkaan taitettiin yleensä junalla. Junamatka Helsingistä Kouvolan kautta Mäntyharjuun kesti vuosisadan alussa yli 10 tuntia. Suomen ollessa vielä osa Venäjän keisarikuntaa olivat yhteydet Mäntyharjun alueelta Viipuriin ja Pietariin vilkkaammat ja nopeammat kuin Helsingin suuntaan. Rovasti Saarinen pystyi Pietarista vierailemaan lähes päiväseltään Mäntyharjussa kesää viettävän vaimonsa luona. Sotien alkuun mennessä matka-aika Helsinkiin oli nopeutunut huomattavasti, junamatka kesti enää vajaat kuusi tuntia.

Junat etelästä ja pohjoisesta saapuivat Mäntyharjun asemalle 30- ja 40-luvuilla kello viiden maissa. Asemasilta oli täynnä paikallisia ja kesäasukkaita tarkkailemassa ja arvuuttelemassa matkalaisten määränpäätä. Asema toimi myös uutisten levityspaikkana. Junassa kulkivat ihmisten lisäksi myös huonekalut, patjat ja peitteet sekä kodin tekstiilit, sillä harvalla oli varaa sisustaa kaksi asuntoa tarvittavilla tavaroilla. Suuria kuljetuksia pyrittiin järjestämään yhteistoimin. Tavaravaunu pakattiin täyteen Helsingin Pasilassa ja hevoskärryt, veneet ja myöhemmin taksiautot kuljettivat tavarat Mäntyharjun asemalta kunkin perheen huvilalle.

Kesäasukas muistelee lapsuutensa junamatkoja Mäntyharjuun:

Martti Kuusi muistelee tädin viemistä juna-asemalle autokyydissä:

Vene – välttämätön ja arvokas ystävä

Ilman soutu- tai moottorivenettä eivät kesäasukkaat tulleet toimeen. Perheen vene oli usein arvostettu ja pitkään palvellut osa kesänviettoa. Veneen merkitystä lisäsi se, että vain harvalle huvilalle kulki ajokuntoinen tie. Soutumatkoista kauppaan, kirkkoon tai tansseihin milloin sumussa milloin ukonilmalla riitti kaskuja kerrottaviksi.

Veneen täytyi olla tarpeeksi iso tavaroiden ja ihmisten kuljettamiseen. Kesärannan vuonna 1926 hankittuun seitsemän metriä pitkään moottoriveneeseen mahtui perheen kesätavaroille varattujen kolmen suuren vanerilaatikon lisäksi pari polkupyörääkin.

Harjulan kesäpaikan asukkaat muistelevat venematkaa juna-asemalle elokuussa 1947, aikana ennen tien rakentamista:

Yhteydenpito muualle Suomeen

Puhelin saapui Mäntyharjulle Telefooniyhdistyksen perustamisen jälkeen vuonna 1903, mutta puhelinlinjat vedettiin vain harvoihin huviloihin. Yhteydenpito kulki suusta suuhun tai postin välityksellä pitkälle vuosisadan loppupuolelle.

Postin kulkureitti ja -nopeus riippuivat kesäpaikan sijainnista. Pitäjän pohjoisosissa kesää viettäneet hyödynsivät Pertunmaalta Mäntyharjun asemalle kulkevaa Lappeenranta-Jyväskylä -postiautoreittiä. Kesäasukasperheet jakoivat postin jakovuorot viikoittain. Tarvittaessa vastauksen saattoi lähettää nopeastikin postiauton kulkiessa toiseen suuntaan vajaan tunnin kuluttua postin jakamisesta. Postiautoreitin ulkopuolella asuvat hakivat postinsa asemalta kauppamatkojen yhteydessä.