Mökkejä kuin sieniä sateella

Kesämökkien rakentaminen Mäntyharjuun räjähti 1960-luvulla ja rakentamislupien määrä nousi tasaisesti 70-luvun alkupuolelle saakka.  Haettujen kesämökkien rakennuslupien määrään vaikutti 1970-luvulla selkeästi öljykriisi. Öljykriisin ihmisissä aiheuttama huoli henkilökohtaisessa taloudesta hillitsi myös sijoituksia omaan vapaa-aikaan. Vuonna 1974 haettujen rakennuslupien määrä tipahti selvästi aiempiin vuosiin verrattuna.

Kymi Yhtiö (Nykyinen UPM-Kymmene) kaavoitti vuonna 1978 Korpijärven alueelta paljon rantatontteja myyntiin  ja tästä luonnollisena seurauksena oli, että vuonna 1979 haettiin lupia selvästi enemmän kuin viitenä aiempana vuonna. Vuoden 1990 rakennuslupien määrään vaikuttivat todennäköisesti myös Kymi Yhtiön kaavoitukset sekä taloudellinen nousukausi. Vuoden 1990 rakennuslupien hakemisryntäys osuu nousukauden aallonharjalle, jolloin pankit antoivat helpolla luottoa.

Haettujen rakennuslupien määrä tipahti vuonna 1997. Syynä saattoi olla rakennuslakiin valmisteilla oleva uusi rantarakentamista koskeva pykälä, joka rajoitti aiempaan lakiin nähden melko paljon rantarakentamista. Vuonna 2000  tuli voimaan uusi maankäyttö- ja rakennuslaki, joka ei salli rantarakentamista ilman asemakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa.

Neljän viimeisen vuosikymmenen aikana Mäntyharjuun on rakennettu noin 3500 kesämökkiä. Tänään Mäntyharjussa on lähes 5000 kesäasuntoa.

Keitä mökkiläiset ovat?

Suurin osa kesämökin rakentaneista on kotoisin Mäntyharjusta, Helsingistä ja Uudeltamaalta. Myös Kouvolan ja Lahden seudun näkökulmasta Mäntyharju on vetovoimainen. Suurin osa mökkiläisistä tulee paikkakunnan ulkopuolelta. Lomapaikkaa etsitään kohtuullisen matkan päästä kotiseudulta.

Ammattitaustoiltaan kesämökin omistajat  ovat enimmäkseen joko työntekijä- tai toimihenkilötaustaisia. Mökinrakentajien määrä kasvoi 1960-luvulla huomattavasti ja rakentajista yli puolet oli toimihenkilötaustaisia. Tultaessa 1970-luvulle tilanne oli muuttunut päinvastaiseksi. Kaikista rakentajista työntekijätausta oli 40 prosentilla mökkiläisistä. Elintason kasvaessa mökin rakentaminen tuli mahdolliseksi suuremmille massoille ja yhteiskunta tasa-arvoistui.

Lomailuun tarvitaan vapaata – lomalainsäädäntö kehittyy

Vapaa-aika on kesämökkeilyn edellytys. Ensimmäinen säädös vuosilomasta saatiin vuonna 1922, jolloin säädettiin seitsemän päivän loma yli vuoden jatkuneesta työsuhteesta. Sotien jälkeen vuosilomaa koskeva lakia säädettiin siten, että  työläiset saivat  12-14 lomapäivää työsuhteen pituudesta riippuen. Vuonna 1960 tuli uusi laki, joka sääti palkallisen loman minimiajaksi 3 viikkoa ja yli kymmenen vuoden työsuhteen jälkeen neljä viikkoa. Edellä mainittujen lakien mukaan vuosilomat oli pyrittävä pitämään kesäkuukausina. Laki toi mukanaan myös lomakorvaukset, mikä paransi taloutta ja mahdollisuuksia lomailuun.

Työelämään ja lomailuun tuli iso muutos vuoden 1965 jälkeen, kun kuusipäiväinen työviikko muuttui vähitellen viisipäiväiseksi. Loma-asumisen lisäännyttyä 1950–1960-luvuilla ruvettiin myös lainsäädäntöä muokkaamaan loma-asumisen tarpeisiin. Lopulta vuoden 1973 vuosilomalain ansiosta kaikille työntekijöille vakiintui neljäviikkoinen vuosiloma, jos työntekijä oli ollut töissä samalla työnantajalla vähintään vuoden.