Todellista mökkiruokaa ovat joko omasta maasta tai torilta ostetut uudet perunat ja itse ongittu kala  Mansikoilla voisi elää koko  päivän. Mäntyharjun torille on mansikka-aikaan kiire aamuaikaisella. Puolenpäivän aikaan mansikat saattavat jo olla loppuneet. Myös torilta saatavat tuoreet muikut ovat tervetullutta kesäherkkua.

Meillä on ollut tapana silloin tällöin tehdä ruokaa yhdessä, ja erityisesti leipoa yhdessä. Niinpä monet reseptit ovat menneet polvesta toiseen ilman painettuja keittokirjoja. Hauskoja yhteishetkiä ovat olleet  mm. karjalanpiirakoiden, sämpylöiden ja korvapuustien leipomiset milloin kenenkin johdolla. Pizzoja on myös tehty porukalla ja piirakkamustikat on myös usein poimittu yhdessä. Näiden leipomusten ympärille on sitten luotu spontaanit kekkerit koko paikalla olleelle sukuyhteisölle.

Hyvä mökkiruuat ovat helppoja ja yksinkertaisia. Tällaisia ovat erilaiset keitot.  Ennen kuin mökillemme tuli jääkaappi lauantain mökkiruoka oli usein ”nötköttikeitto”  eli sikanautasäilykkeestä tehty keitto.

 Puutarhakahvit ovat lapsuudestani asti kuuluneet Rauhalan perinteisiin sekä aamulla että iltapäivällä. Kun Rauhalaan rakennettiin kuisti 70-luvun alussa, siitä tuli koko perheen suosikki, kaikki ateriat syötiin siellä, jos vain ilma salli. Meidän mökillämme syödään myös hyvin usein ulkona ja niin Pulkanrannassakin. Haluamme saada kaiken irti luonnon läheisyydestä!

Pulkanrannan pihapiirissä, Kuuselassa oli 70-80-luvuilla melkein joka kesä tätiemme järjestämät mansikkakekkerit, jolloin kaikki saivat mansikoita ja jäätelöä niin paljon kuin ikänä halusivat. Näissä kekkereissä oli usein valtaosa meidän lastemme polvesta, Rauhalasta 12 lasta, Pulkanrannasta 15 lasta + me vanhemmat. Näitä tätejämme saammekin kiittää monien perinteiden säilymisestä.’

Kalaonni

Kalastus on tärkeä harrastus kesämökille, siinä yhdistyvät huvi ja hyöty. On lähdetty aamulla verkoille tai uistelemaan ja nautittu kesäisestä aamusta. Kesäpäivistä on myös nautittu onkien veneestä tai rannasta tai on vaikkapa soudettu jollekin mukavalle luodolle kokeilemaan onnea. Itse pyydetystä kalasta on saatu oivaa mökkiruokaa.

On kaunis luonto, puhdas järvivesi, sauna ja uinti- ja kalastusmahdollisuus lähellä.

Mikä on ollut Pienpekkolan väen harrastuksista ykkönen? Kalastus tietenkin. Sitä ovat harjoittaneet niin vanhat kuin nuoretkin, niin tytöt kuin pojatkin. Uraauurtava suurkalastaja oli Otto, vaikka hän kaksivuotiaana Pienpekkolassa sai ensimmäisen kala-allergiakohtauksensa. Vuosia hän kalasti hanskat käsissä, mutta aina samalla innolla. Ihme kyllä, kalansaalis on Oton kohdalla ollut suhteellisen hyvä, on tullut paljon pientä kalaa, mutta ihmeteltävän paljon kunnon haukiakin Mamma-Meerin puhdistettavaksi. Vuonna 1976 sai Peter yhden järvitaimenen.

Aikuistuneiden nuorten vielä jatkaessa kalastamista on viime vuosina astunut esille aivan uusi sukupolvi jatkamaan Pienpekkolan kalaonnea. Ravustuksen alkeita lapset oppivat Pienpekkolasta käsin.

Grillaus

Erityisesti nykyään mökkiruokailuun kuuluu elimellisesti myös grillaus. Grillaus tuli Suomeen  1960-70-luvun taitteessa.  Koko kansan ilmiöksi grillaus nousi pallogrillin myötä. Pallogrillin prototyypin kehitti nuori amerikkalainen perheenisä George Stephen, joka  halusi helpottaa ruoanlaittoa.  Stephen oli  töissä poijutehtaassa ja ensimmäisen grillin prototyyppi syntyi halkaistusta poijusta vuonna 1952. Suomessa ensimmäisen pallogrillin kehitti innokas grillaaja, Wärtsilän emalitehtaan johtaja, 1960-luvun lopulla. Suomalainen pallogrilli tuli sarjatuotantoon 1973.

Isä järjesti meille grillin, joka oli tehty jonkun öljyastian pohjasta. Se oli iso ja siinä pystyi grillaamaan kerralla isommallekin porukalle. Veljeni oli sen ikäinen, että hän ei enää mökillä viihtynyt, mutta kaksi siskoani ja yleensä mummomme olivat tiiviisti paikalla, joten aika isoa joukkoa ruokittiin. Meillä grillattiin aika paljon, koska talvella grilliherkut olivat harvinaista herkkua. Grillasimme jauhelihapihvejä, porsaankyljyksiä, makkaraa ja joskus harvemmin oli jotain parempaa lihaa. Minulla on sellainen muistikuva, että kanaa ei grillattu siihen aikaan kovin paljon.

Grillituotteiden tuotekehitys alkoi vähitellen ja esimerkiksi HKSCAN toi markkinoille grillaukseen sopivan Kabanossi-makkaran vuonna 1976. Kauppojen lihamestarit paloittelivat myyntiin porsaankyljyksiä ja porsaan kylkiriviä. Tuotteet myyntiin kaupoissa sellaisenaan, valmiiksi maustettuja grillituotteita tuli myyntiin vasta 90-luvulla. Erityiset grillimausteet ja -maustesekoitukset tulivat kauppojen hyllyille vasta 80-luvulla. 70-luvun mausteet olivat suola, pippuri, sinappi sekä Kikkoman-soijakastike  ja aromisuola.

Ensin oli pallogrilli. Lihat maustettiin itse omilla grillikastikkeilla. Grillattiin makkaraa, mutta myös paljon muita erilaisia lihoja. Koira on ollut aina kyttäämässä grillipaikan vieressä.

Ei ole säätä, milloin ei voisi grillata! ( Pöllinsaari)

Grillin sytyttäminen oli melkoinen operaatio. Jossain vaiheessa me lapset saimme tehtäväksi kerätä grillinsytykkeiksi käpyjä. Keräsimme käpyjä ruskeaan kaupan paperipussiin.  Myöhemmin on käynyt ilmi, että käpyjen käyttäminen grillaukseen ei ole ollenkaan hyvä idea, sillä kävyt sisältävät paljon karsinogeenisiä aineita.

”Eikö syty – no lisää sytytysnestettä.” Ja sitten roihahti. Jälkeenpäin on hyvä viistastella, että kertaalleen sytytetyyn grilliin ei kannata lisätä sytytysnestettä suoraa pullosta. Hyvää tuuria oli, että ei tullut sairaalareissua.

Pallogrillien lisäksi alettiin vähitellen muurata pihamaille kiinteitä tee se itse -grillejä tiilistä ja myöhemmin myös lecaharkoista. Tänä päivänä grillauksesta on tullut ilmiö, jonka ympärillä varustelu ja tuotekehittely kiihtyy. Markkinoilla on hiili-, briketti-, kaasugrillejä.  Grillien koot näyttävät vain  kasvavan ja grilleihin on saatavilla lisävarusteina mm.  leikkuutasoja,  infapunapolttimia, sivukeittimiä, varrasmoottoreita, wok- ja muurikkapannuja.  Pihagrillin ympärille on ruvettu rakentamaan pihakeittiöitä. Grillauksesta on tullut ”hifistelyä”, johon saa helposti uppoamaan pikkuauton verran rahaa.