Valokuvien maailmasta löytyy kasapäin otoksia, jotka kertovat elämänkiertoon liittyvistä tapahtumista. Vaikka elämänkaari on jokaisella omanlaisensa, väliin mahtuu erilaisia elämänkierrollisia juhlia, joista useimmat ovat kaikille samat. Ihmiset ovat halunneet tulla kuvatuiksi konfirmaatiopäivänään kirkonportailla tai häämekossaan kesäisen koivupuun juurella. Myös kastejuhlissa ja hautajaisissa on ollut tapana ottaa valokuvia.
Monet Mäntyharjun museon kokoelmista löytyvistä rippikuvista, hääkuvista ynnä muista elämänkiertoon liittyvistä valokuvista iso osa on ristiinalaisen matkavalokuvaaja Nestor Kurvisen (1896-1982) ottamia. Kurvinen toimi matkavalokuvaajana muun muassa Mäntyharjun, Ristiinan ja Mikkelin seudulla kaksikymmentä vuotta. Ensimmäisen innostuksen valokuvaamiseen Kurvinen sai vuonna 1923, kun hän löysi Pirisen valokuvausoppaan. Kirjan avulla hän opetteli valokuvauksen salat. Hän kierteli kylästä kylään ja hakeutui aktiivisesti tapahtumiin, joissa hänelle saattoi olla töitä tarjolla.
Kurvisen aikaan kamerat olivat suurikokoisia paljekoneita, joilla kuvattiin levylle. Levyt olivat painavia, joten matkan tekeminen kauas ei ollut helppoa. Kurvinen teettikin kameraansa myöhemmin lisälaitteen, joka mahdollisti myös kevyen filmirullan käyttämisen. Kuvien kehittämiseen tarvittavan välineistön Kurvinen teki pääasiassa itse. Hän kopioi kuvia paperille sitä mukaan, kun niitä haluttiin ostaa.
Konfirmaatio
– – tuli syksy 1919. Syyskuun 1. päivä alkoi sitten se rippikoulu ja meitä olikin monta lähtemässä. – – Sitä kesti kaksi viikkoa. Siihen aikaan kävi tytöt ja pojat eri aikaan rippikoulun. Tytöiltä kun loppu, alko poikien rippikoulu syksyllä sekä myös keväällä. Talvella piti käydä kylälukusissa. Niissä tenttivät papit molemmat kirjat hyvin tarkkaan.
Hilda Lyytikäinen teoksessa Römmilän Hilda: Hilda Lyytikäinen (2014), toim. Eeva Oehlandt
Häät
Hertta ja Jalmari oli jo kuulutettuja. He järjestivät häät juhannuksena. Ne alkoivat Kalliolasta, siis Hertan kotoa ja jatkuivat Kinnille Kalliokorpeen. Kun Kalliolasta lähdettiin sinne, autoja ei ollu, mutta hevosia oli yli kahdenkymmenen. – – Perillä alkoi häämenot. Vanhaan tapaan oli kukkaistytöt ja -pojat. Niitä oli kahdeksan paria ja sitten oli puhemies ja kaaso. Kun oli syöty ja juotu, alkoi tanssi. Sen alotti tietysti morsiuspari, sitte oli puhemiehen ja kaason vuoro. – – Sen jälkeen oli kukkaistyttöjen ja -poikien vuoro. Kyllä he kaikki osansa suorittivat taitonsa mukaan kukin.
Hilda Lyytikäinen teoksessa Römmilän Hilda: Hilda Lyytikäinen (2014), toim. Eeva Oehlandt
Hautajaiset
Kävimme hakemassa hautaustoimistosta arkun. Sieltä he vei sen patolookiselle laitokselle. Olimme siellä mukana laittamassa Marttia arkkuun. Samalla sitte arkku vietiin asemalle ja toimitettiin tulemaan Mäntyharjun asemalle. – – Piti ruveta hautajaisia järjestelemään. Paljonhan siinä oli puuhaa, kun kaikki oli veneen kautta kuljetettava, mutta siinähän se meni. – – Siihen aikaan piti kirkolla antaa kahvit hautajaisvieraille. Pitäjäntupa (nykyinen Salmela) oli sitä varten.
Hilda Lyytikäinen teoksessa Römmilän Hilda: Hilda Lyytikäinen (2014), toim. Eeva Oehlandt
Mäntyharjua puolin ja toisin 