Tervarummun seutu oli kivistä sekä kallioista. Karun maaperän johdosta maanviljely oli alueella melko vähäistä.

Koetettiin vain sinnitellä sadosta toiseen oman leivän turvin. (Jaakko Outinen)

Mitä viljeltiin?

Syksyllä kylvettiin ruis ja keväällä ohra sekä kaura. Vehnän viljely oli vähäisempää, koska sen jyvät olivat liian kovia varstalla hakattavaksi. Vehnän viljely lisääntyi vasta 1950-luvulla, kun Kääpälän myllyssä voitiin sen kunnostustöiden jälkeen jauhaa myös vehnää. Joka talossa oli oma kasvimaa.

Kesällä pantiin kattila tulelle ja haettiin maasta perunat ja porkkanat, muisteli Sirkka Kääpä.

Syksyn herkkua olivat uunissa paistetut ja haudutetut nauriit sekä lantut. Hilja Jauhiainen ihmetteli, että mistä se isä niitä ”kessun” siemeniä oikein sai hankittua.

Miten kylvö tapahtui?

Siemenet sekoitettiin maa-ainekseen risukarhin avulla. Risukarhi eli -äes tehtiin noin sylen mittaisesta ja käsivarren paksuisesta kuusen rungosta eli näreestä. Se halkaistiin kirveellä kahtia ja sivuoksat katkaistiin tasapitkiksi vaaksan mitalta. Risukarhia käytettiin vielä 1900-luvunkin puolella. Hilja Jauhiainen muistelee aikaa, kun ei ollut auraa, vaan kivisimmät paikat aina kuokalla ”kupsutettiin”.

Ja sitten isä teki risukarhin. Kai se oli sitten niin hyvä.

Tervarummussakin alkoi 1930-luvulla yleistyä niin sanottu siemenkarhi eli jousiäes, joka helpotti maan muokkausta ja kylvöä.