Myyryläisen nahkatehdas toimi Mäntyharjussa 1800-luvun lopulta 1960-luvun lopulle. Mikkeliläisten veljesten perustama perheyritys siirtyi 1920-luvulla isältä pojalle. Tehtaalla käsiteltiin nahkaa ja tehtiin myös valmiita nahkatuotteita.

Myyryläisen nahkatehdas sai alkunsa vuonna 1891. Veljekset nahkuri Aleksanteri ja kauppias Otto Myyryläinen vuokrasivat tarkoitusta varten maapalan Mäntyharjusta Kyttälän kylästä. Vuorijärven rannalle rakentui savotta suurine altaineen, joissa nahkoja liotettiin. Vuonna 1907 Otto luovutti kontrahdin kokonaan veljelleen Aleksanterille, joka osti paikan myöhemmin itselleen.

Nahkanvalmistuksen lisäksi tehtaassa tehtiin muun muassa kenkiä, saapikkaita ja hanskoja. Vöiden ja hevosten valjaiden tekoa nopeuttamaan hankittiin höyrykone. Verstaassa työskenteli useita suutareita, joiden palkkaan kuului päivän ruoka. Nykyisen Nahkurintien varrella yhä sijaitsevassa verstasrakennuksessa toimi myös Nahka-ja Valjasliike.

Nahkoilla ja nahkatuotteilla oli kysyntää ja Aleksanteri avasi Kouvolaan torin laidalle sivuliikkeen, joka oli auki toripäivinä. Siellä sekä myytiin että ostettiin nahkoja. Aleksanterin kuoltua vuonna 1925 toimintaa jatkoi hänen poikansa Otto Myyryläinen aina 1960-luvulle asti. Otto asui perheineen Nelikulmassa ja pyöritti siellä Nahka- ja Valjasliikkeen lisäksi kahvilaa ja Matkahuoltoa.

Nahkurin myyntikirja

Nahkurin myyntikirja vuosilta 1928-1940 kertoo, mistä kaikkialta asiakkaita kävi. Suurin osa tuli lähiseudun kylistä, kuten Kinnistä, Särkemäestä, Jäniskylästä, Kilkkilästä ja Karankamäestä. Mäntyharjun ohella asiakkaita kävi Pertunmaalta, Ristiinasta ja Uutelasta. Yksityishenkilöiden lisäksi nahkurin palveluita käyttivät muun muassa köyhäintalo, Savon Työlaitos, Kymmene Oy, Voikoski Oy ja kansakoulu Ristiinasta.

Syksy ja talvi olivat kiireisintä aikaa. Asiakkaat toivat sänkiäisten, lampaiden, lehmien, härkien ja hevosten raakanahkoja käsiteltäväksi ja värjättäväksi mustaksi tai ruuniksi (ruskeaksi). Turkiksia tehtiin kanista, piisamista, jäniksestä, lampaasta, metsäsiasta ja jopa kissasta ja koirasta!

Kirjassa oli juokseva numerointi, jonka avulla asiakkaat ja nahat tunnistettiin. Kunkin numeron kohdalle merkittiin asiakkaan nimi, paikkakunta, eläin, jonka nahka oli tuotu käsiteltäväksi, nahan väri ja laatu sekä palvelun hinta. Nahan käsittely oli kallista. Esimerkiksi lampaan nahan käsittely vuonna 1928 maksoi noin 11 markkaa ja sänkiäisen noin 70–90 markkaa. Myöhempinä vuosina lasku meni jopa perintään.

Nahan käsittely

Nahkojen käsittely kesti kauan, kahdestatoista neljääntoista kuukautta. Suomen Nahkurilehdessä kerrottiin 1.1.1910, kuinka esimerkiksi lampaan- tai karitsannahkaa ensin liotettiin vedessä ja riivattiin eli sekoitettiin, sitten pestiin saippualla ja huuhdeltiin. Sen jälkeen nahka liotettiin uudestaan rasvan poistamiseksi. Kypsytys tehtiin kalialuna-, suola- ja vehnäjauhoseoksella. Nahan annettiin näin kysyä eli kuivua muutama viikko, sitten se kostutettiin ja sen annettiin vetäytyä.

Seuraavaksi nahka räkättiin eli venytettiin raudalla ennen kuin se pingotettin eli naulattiin raamille kuivamaan ryppyjen poistamiseksi. Nahka pehmitettiin hankaamalla, jotta lihapuoli puhdistuisi. Villa katattiin eli harjattiin, sitten kepitettiin, jotta lika karisisi pois ja villa nousisi ylös. Lopuksi villa kiillotettiin siveltämällä lyseriiniä pehmeällä harjalla.

Pirkko Koppinen