Suomessa käytiin sisällissota vuonna 1918. Taustalla vaikuttivat muun muassa kansalaisten kesken vallinnut erimielisyys siitä, kuinka tuoretta Suomen valtiota tulisi johtaa sekä torppareiden ja työväestön heikko yhteiskunnallinen asema.
Sodan osapuolia olivat punaiset ja valkoiset. Punaisten sotilaallisia ryhmiä kutsuttiin punakaarteiksi, valkoisten puolestaan suojeluskunniksi. Punaisten puolella oli muun muassa tehdastyöläisiä, maaseudun tilatonta väestöä ja osa torppareista. Valkoisten joukoissa oli talonpoikia, ylä- ja keskiluokkaa, jääkäreitä sekä osa torppareista. Suurin osa taistelijoista oli suomalaisia, minkä lisäksi valkoisten puolella taisteli saksalaisia sekä joitain ruotsalaisia ja punaisten puolella jonkin verran venäläisiä. Sisällissotaa käytiin keväällä 1918 tammikuun lopulta toukokuun alkuun. Sodan voittivat valkoiset.
Suomen sisällissodassa kuoli kaikkiaan noin 37 000 ihmistä, punaisten puolella taistelleita noin 27 000 ja valkoisten 5000. Sodassa kaatuneita oli lähes saman verran kuin molemminpuolisen terrorin ja teloitusten uhreina kuolleita, kumpiakin yli 9000. Sodan jälkeen vankileireillä kuoli noin 12 000 punaista.
| Kuolintapa | Punaiset | Valkoiset | Muut | Yhteensä |
| Kaatunut | 5 199 | 3 414 | 790 | 9 403 |
| Teloitettu, ammuttu, murhattu | 7 370 | 1 424 | 926 | 9 720 |
| Kuollut vankileireillä | 11 652 | 4 | 1 790 | 13 446 |
| Kuollut vankileireiltä vapauduttuaan | 607 | – | 6 | 613 |
| Kadonnut | 1 767 | 46 | 380 | 2 193 |
| Muut kuolintavat | 443 | 291 | 531 | 1 265 |
| Kaikki yhteensä | 27 038 | 5 179 | 4 423 | 36 640 |
Lähde: Kansallisarkisto, Suomen sotasurmat 1914-1922.
Nimitykset
Sotaa käytiin useista eri lähtökohdista. Vuoden 1918 tapahtumista on käytetty monia erilaisia nimityksiä, jotka osaltaan kuvastavat tilanteen monimerkityksisyyttä. Sisällissodan ja kansalaissodan lisäksi tapahtumia on nimitetty muun muassa vapaussodaksi, luokkasodaksi, punakapinaksi, vallankumoukseksi ja veljessodaksi. Nimitykset kertovat näkökulmasta.
Valkoinen osapuoli käytti sodasta nimitystä vapaussota niin sen aikana kuin vielä pitkään jälkeenkin. Nimitys viittaa ajatukseen Suomen puhdistamisesta venäläisistä joukoista ja näihin liittyneistä punakaartilaisista. Punaisten näkökulmasta puolestaan kertoo erityisesti sodan aikana käytetty vallankumous sekä myöhemmin luokkasota. Punakapinaa ovat käyttäneet molemmat osapuolet. Veljessota viittaa sodan pahimmassa tapauksessa perheitäkin rikki repineeseen luonteeseen – jopa veljekset saattoivat taistella eri puolilla. Toisen maailmansodan jälkeen kansalaissodasta ja sittemmin sisällissodasta puhuminen on yleistynyt, sitä ennen käytettiin usein virallisissakin yhteyksissä sodan voittaneen puolen nimitystä, vapaussotaa. Sisällissota-termillä pyritään yleensä neutraaliuteen.
Sisällissota Mäntyharjussa
Sisällissota alkoi tammikuun lopussa 1918. Sodan alkajaisiksi Mäntyharjun suojeluskunta aloitti paikkakunnalla olevien venäläisten joukkojen aseistariisunnan ja vangitsi paikallisen työväenyhdistyken johtohahmoja. Rautatie toi taistelut nopeasti Mäntyharjuun, jossa käytiin useita taisteluita rautatien hallinnasta. Taisteluihin osallistui mäntyharjulaisten lisäksi ulkopaikkakuntalaisia.
Helmikuun alussa valkoiset räjäyttivät Kiepin rautatiesillan punaisten etenemisen estämiseksi. Myös rautatieaseman liepeillä kahakoitiin useampaan otteeseen heti sisällissodan alkuviikkoina. Levoton aseman seutu oli välillä punaisten, välillä valkoisten hallinnassa. Taisteluita käytiin myös kirkonkylällä kirkon ja Salmelan liepeillä.
Saatuaan asemanseudun haltuunsa helmikuun puolivälissä valkoiset rikkoivat junarataa Mouhun ja Varpasen välillä punaisten vetäytymisen estämiseksi. Punaiset pääsivät kuitenkin rataa pitkin Mouhulle korjaamalla rikkoituneet kohdat pölkkyihin kiinnitetyillä kiskopareilla. Mouhulla käytiinkin sisällissodan aikana merkittäviä taisteluita erityisesti maaliskuussa 1918.
Maaliskuun 3. päivänä valkoiset hyökkäsivät punaisten joukkojen miehittämään Mouhuun ja onnistuivat ajamaan punaiset Voikoskelle. Punaiset yrittivät vallata Mouhua takaisin useampaan otteeseen maalis-huhtikuun aikana siinä kuitenkaan onnistumatta. Punaiset pitivät Voikoskea asemapaikkanaan Mäntyharjun rintamalla huhtikuun lopulle asti. Lisäksi Mäntyharjussa käytiin taisteluja ainakin Nurmaalla, Kinnissä, Valtolassa, Vuohijärvellä ja Voikoskella. Mouhulta löytyy sisällissodan aikaisten taisteluiden muistomerkki.
Punaisten puolella Mouhussa taistelleen Lauri Mankin kuvaus keväästä 1918 mukaan lukien Mouhun taisteluista on luettavissa täältä. Voikosken nuorisoseura on koonnut nettiin tietopaketin Mouhun taisteluista ja taistelupaikoista. Mouhun taisteluissa oli valkoisten puolella mukana muun muassa Urho Kekkonen, jonka päiväkirjasta on sivustolla useita otteita.
Kirkkoherra Petrellin vangitseminen
Vallattuaan Mäntyharjun helmikuun alussa punaiset vangitsivat Mäntyharjun paikallisen valkokaartin perustajaksi luullun Mäntyharjun kirkkoherra Karl Viktor Petrellin, joka kirjoitti kokemuksistaan kuvauksen Suomen kirkkohistorialliselle seuralle.
Oli jo toista viikkoa huhuttu, että Kotkasta ja Kymenlaaksosta liikkeelle lähtenyt punakaartilaisten osasto olisi pyrkimässä Mäntyharjulle päin. Kodissani pakokauhu iski etenkin lampuotini perheväkeen ja he myös pakenivat, jättäen karjan oman onnensa nojaan. Itse askartelin järjestellen arkistoa asianmukaiseen kuntoon. Olin päättänyt kylmäverisesti jäädä paikoilleni. Lähetin vaimoni kuitenkin ikävien yllätysten varalta turvaan.
Koitti sitten tuo kohtalokas 8.2. aamu. Klo 11 ilmestyvät ensimmäiset punaiset näköpiiriin. Puhelimeni johdot katkaistaan. Puoli tuntia myöhemmin pappilan pihalle ilmestyy 10-12 aseistettua miestä. Ilmoitin, että tulijoille on vapaa pääsy sisään. Eteiseen hyökkäsi 4 miestä joukkueen johtajan revolveri osoittaen suoraan rintaani. Olemme tulleet katsomaan, onko täällä aseita?
Tarkastus päättyi tuloksetta. Minun käskettiin lähteä mukaan esikuntaan rautatieasemalle kuulusteltavaksi. Kotoani asemalle asti 4 kilometrin matkan muodostunut miehistä aseistettu ketju. Tämän ketjun läpi minun piti suorittaa kujanjuoksu. Minuun ei kohdistunut ruumiillista väkivaltaa, mutta uhkauksia sitäkin enemmän. ”Rovasti kuuluu olevat lahtarien päämies. Annetaan sille pikainen passi taivaisiin”.
Rautatieasemalle oli kerätty myös muita vangittuja kuntalaisia. Kuulustelujen jälkeen Petrell lähetettiin kahden muun paikallisen kanssa Kouvolan kautta Viipuriin, jossa hän vietti vankeutensa loppuajan.
Järkyttävin hetki oli Karjalan rintaman päällikön H. Kaljusen käynti. Kaljunen esitteli: ”Minä olen punaisten päällikkö”. Hän kierteli vankin rivistössä ja pysähtyi kohdalleni. ” Kuka te olette?” ”Olen Mäntyharjun kirkkoherra.” ”Sinä olet se, joka on luvannut 500 000 markkaa sille, joka tuo Kaljusen ruumiin elävänä valkoisille.” Kaljunen kävi koko kierroksen läpi ja julisti tuomionsa: ei ammuta ketään, ei peloteta ketään, mutta kaikki liiat mukavuudet pois. Minulta vietiin Raamattu ja virsikirja.
Usean viikon vankeuden jälkeen Petrell sai luvan matkustaa omaistensa luokse 15. maaliskuuta. Petrellin vävy, asemapäällikkö Nikolainen, oli rautatieläisenä päässyt matkustamaan Viipuriin. Hän näytti punaisten esikunnalle paperia, jossa oli useita NMKY-liikkeen leimoja vaatien Petrellin vapauttamista ja uhaten länsivaltojen väliintulolla. Hämäys onnistui ja Nikolainen toi appensa Helsinkiin, jossa Petrell asui sodan päättymiseen asti.
Vaikka Petrell tunnettiin poliittisesti oikeistolaisena, hän oli myös ensimmäinen punaisten haudalle puhumaan tullut pappi. Hän myös moitti paikallista opettajaa, joka oli sisällissodan jälkeen sättinyt lapsia ”punikkien pennuiksi”.
Sisällissodan uhrit
Kansallisarkiston kanssa yhteistyössä toteutetulle Suomen sotasurmat 1914-1922 -sivustolle on koottu useista eri arkistolähteistä saatuja tietoja sota-aikana kuolleista. Sivusto julkaistiin vuonna 2001. Kustakin henkilöstä löytyy useimmissa tapauksissa tieto nimestä, kirjoillaolokunnasta, asuinkunnasta, kuolinkunnasta, osapuolesta, johon henkilö kuollessaan luettiin sekä kuolintavasta ja -ajasta. Sivustolla on mahdollista tehdä erilaisia hakuja. Ylen Elävässä arkistossa on pätkiä Anne Flinkkilän ohjelmasta, jossa keskustellaan sisällissodan traumasta sekä Suomen sotasurmat -sivuston merkityksestä (Viimeiset viestit, noin 7 minuutin kohdalla).
Suomen sotasurmat -sivuston mukaan Mäntyharjussa kuoli sisällissodan aikana ainakin 169 henkilöä, joista yli sata punaisten puolella taistelleita. Kaikkien sisällissodassa kuolleiden kuolinpaikka ei kuitenkaan ole tiedossa, esimerkiksi joidenkin Mäntyharjussa asuneiden tai kirjoilla olleiden kuolinpaikka on tuntematon. Samaan aikaan useiden sodan jälkeen teloitettujen henkilöllisyys ja osin määräkin on tuntematon. Niinpä todellinen luku on todennäköisesti suurempi. Osa Mouhun taisteluissa kaatuneista taas on merkitty kuolleeksi Valkealan puolella – Mouhu kun sijaitsi Mäntyharjun ja Valkealan (nyk. Kouvola) rajalla.
Kaikki Mäntyharjussa kuolleet eivät olleet mäntyharjulaisia. Sivuston mukaan Mäntyharjussa kirjoilla olleita kuoli sodassa 134. Paikkakuntalaisia kuoli Mäntyharjun lisäksi muun muassa Valkealassa (vrt. Mouhu), Hausjärvellä sijainneella Riihimäen vankileirillä sekä joitain Lahden Hennalan vankileirillä. Punaisia sisällissodassa kuolleista sivustolta löytyvistä paikkakuntalaisista oli yli 80, valkoisia päälle 30. Peräti 15 kuolleen osapuoli oli tuntematon, mutta heistä suurin osa kuoli vankileirillä.
Heti sisällissodan päätyttyä yhdentoista valkoisten puolella kaatuneen ruumiit haudattiin kirkon viereen kunniapaikalle. Hautauksen yhteydessä vietettiin toukokuun alussa 1918 sankarihautajaisia. Vuonna 1921 pystytetyssä muistomerkissä on teksti Puolesta Savon ja Syntymämaan. Lisäksi kivessä on lueteltu paikalle haudattujen nimet ja kuolinpaikat.
Terrori ja teloitukset
Molemmat osapuolet harjoittivat sodan aikana terroria, jonka seurauksena kuoli ihmisiä. Terrorin seurauksena kuolleilla tarkoitetaan taisteluiden ulkopuolella ammuttuja, teloitettuja ja murhattuja. Mäntyharjussa kummankin puolen terroriteot alkoivat ilmeisesti samaan aikaan, helmikuun alussa 1918.
Sisällissodan loppumetreillä ja taisteluiden päätyttyä toukokuun alussa 1918 Mäntyharjussa, kuten muuallakin Suomessa, valkoiset toimeenpanivat punaisten joukkoteloituksia. Näitä tappoja ei koskaan tutkittu jälkeenpäin, joten yksityiskohtia on enää mahdoton selvittää. Ilmeisesti suurin osa täällä teloitetuista oli kuitenkin mäntyharjulaisia.
Muistitiedon mukaan Mäntyharjussa on ollut viisi punaisten joukkohautaa kirkonkylän ja aseman välimaastossa, hautausmaan ulkopuolella. Samoissa paikoissa sijaitsivat todennäköisesti myös teloituspaikat. Punaisia teloitettiin ja haudattiin ainakin Kompanmäelle. Toinen teloituspaikka sijaitsi lähellä Pukin ylikäytävää. Lisäksi yksi punaisten joukkohauta on ilmeisesti sijainnut Penttilän mäessä. Yksi mahdollisista joukkohaudoista paljastui vuosikymmeniä sodan jälkeen maankaivuun yhteydessä. Kaikkien joukkohautojen olinpaikasta ei ilmeisesti ole tarkkaa tietoa, eikä myöskään läheskään kaikista teloituksissa kuolleista.
Toisen maailmansodan jälkeen tiedossa olleisiin joukkohautoihin haudattujen punaisten ruumiit siirrettiin asutuksen tieltä Mäntyharjun vanhalle hautausmaalle vuonna 1946. Heidän hautansa sijaitsee nyt kirkon takana olevan muistomerkin kupeessa. Muistomerkki paljastettiin vapunpäivänä vuonna 1949 ja siinä lukee Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistolle 1918. Kivessä on niiden vainajien nimet, jotka ovat tiedossa. Hautausmaalle on siirretty kaikkiaan 76 punaisten puolella taistelleen ruumiit, joista 37 henkilöllisyys tunnetaan. Joukossa on ilmeisesti kaksi naista.
Punaisten puolella taistelleita kuoli sodan loputtua paljon myös vankileireillä, mäntyharjulaisiakin nelisenkymmentä. Vankileirillä kuolemaan johtivat usein sairaudet ja aliravitsemus. Mouhussa punaisten puolella taistelleen Lauri Mankin kuvaus Lahden Hennalan vankileiristä on luettevissa täältä. Ylen Elävässä arkistossa puolestaan on katsottavissa Tammisaaren vankileirillä kuukauden viettäneen entisen punakaartilaisen, Aarne Arvosen, haastattelu vuodelta 1998. Ylen sivuilla julkaistiin 1.4.2016 juttu Hennalan vankileirin naisten oloista.
Museoviraston Kuvakokoelmissa on joitain kuvia Mäntyharjusta vuodelta 1918, muun muassa Mäntyharjun historia II -teoksessakin julkaistu huhtikuussa 1918 otettu kuva valkoisten juhlinnasta Penttilän talon pihalla.
Yle julkaisi toukokuussa 2016 sisällissodasta ja sen muistamisesta kertovan juttusarjan, joka perustui yli 400 lukijan lähettämiin kertomuksiin.
Vuodesta 1918 Mäntyharjun kesäasukkaiden näkökulmasta Huvilaelämää-verkkonäyttelyssä.
Ensimmäisen maailmansodan aikaisia puolustusvarustuksia voi tarkastella Museoviraston ylläpitämästä Muinaisjäännösrekisteristä. Ne löytyvät portaalista valitsemalla kunnaksi Mäntyharjun, tyypiksi puolustusvarustukset ja ajoitukseksi historiallisen.
Lähteet:
Matti Favorin (1983): Mäntyharjun historia II. Mäntyharjun kunta: Mäntyharju.
Matti Kuusi (1938): Taistelu Mäntyharjusta 1918. Kertomuksia vaarallisista retkistä ja rohkeista miehistä. Mäntyharjun suojeluskunta: Mäntyharju.
Mauno Karjalainen (1992): Itsenäisyyden synnytystuskat. Mäntyharju-seura: Mäntyharju.
Mauno Karjalainen (1990): Maaseudun kehityksen ja hajotuksen vuosisata. Mäntyharju-seura: Mäntyharju.
Olli Manninen (2012): Sisällissota 1918 ja Suomen armeijan synty. Pala Suomen historiaa.
Työväenmuseo Werstas (2005): Työväenmuseo Werstaan Punaisten muistomerkit -projekti.
Valtioneuvoston kanslia (2001): Suomen sotasurmat 1914-1922.
Mäntyharjua puolin ja toisin 