Mäntyharjun keskusta on siirtynyt useampaan otteeseen. Siinä, missä useissa kunnissa keskusta ja kirkonkylä ovat käytännössä synonyymejä toisilleen, Mäntyharjussa niillä on etäisyyttä noin kolme kilometria. Vielä sata vuotta sitten tilanne oli kuitenkin toinen. Keskustan siirtyminen näkyy yhä Mäntyharjun maisemassa ja rakennuskannassa.
Kaksi keskustaa, 1700-1800-luku
Vuosina 1743-1809 Mäntyharju sijaitsi kahden valtakunnan, Ruotsin ja Venäjän, rajalla. Vasta vuonna 1812 koko pitäjä tuli osaksi Venäjän alaista Suomen suuriruhtinaskuntaa ja Mäntyharju lakkasi virallisesti olemasta rajaseutua.
Valtakuntien rajan kulkeminen halki pitäjän johti käytännössä kahden keskustan syntymiseen. Ruotsin puolen keskusta sijaitsi Toivolassa, Venäjän Kyttälässä. Toivolan keskusta oli maallisen elämän, erityisesti kaupankäynnin, keskus. Kyttälässä puolestaan sijaitsi kirkollisen elämän keskus. Venäjän puolen keskusta kirkkoineen oli siellä, missä vielä nykyäänkin on Mäntyharjun kirkonkylä.
Maalaistavaran kaupan vapauduttua vuonna 1842 ja puotien saatua perustamisoikeuden syrjäseuduille vuonna 1859 Toivolaan perustettiin useita kiinteitä kauppoja. Kaivannonkosken ja Tuuskosken välisellä saarella sijaitsivat aikanaan niin kauppa, mylly, saha, sähkölaitos, meijeri kuin käsityöläiskorttelikin. Saaresta löytyi kelloseppä, suutarimestari ja parturi.
Kun Mäntyharjusta tuli vuonna 1812 kokonaisuudessaan osa Suomen suuriruhtinaskuntaa, alkoi keskustelu keskustan sijainnista. Maallisen ja kirkollisen keskustan yhdistäminen yhdeksi ja samaksi tuntui järkevältä. Ruotsin puolella asuneet olisivat halunneet säilyttää keskustan Toivolassa, Venäjän puolella asuneet taas kirkonkylällä. Pikkuhiljaa kauppaliikkeet ja palvelut siirtyivät kirkon tuntumaan ja kirkonkylästä tuli pitäjän uusi, yhteinen keskusta noin vuoden 1870 paikkeilla. Toivolassa oli kuitenkin vielä senkin jälkeen esimerkiksi kauppojen ja pankkien sivutoimipisteitä.
Kirkonkylä, noin 1870-luvulta toisen maailmansodan loppuun
Ennen toista maailmansotaa Mäntyharjun kirkonkylä oli pitäjän hallinnollinen, kaupallinen ja kirkollinen keskus. Kylälle rakennettiin uusi kirkko vuonna 1822. Uusi Pappila oli rakennettu jo vuonna 1812. Pian sen jälkeen rakennettiin kolme pitäjäntupaa lähelle kirkkoa. Nykyään Taidekeskus Salmelan päärakennuksena palveleva talo syntyi, kun Savon ja Karjalan tuvat yhdistettiin yhteisellä eteisellä yhdeksi rakennukseksi.
Kauppaliikkeet ja muut palvelut seurasivat kirkollisia. Kylälle perustettiin kansakoulu vuonna 1873. Koulua seurasivat apteekki ja posti. Kaikki kolme rakennusta ovat yhä olemassa. Kirkonkylällä oli lisäksi useampi kauppa, ainakin Kyanderin ja Vitikaisen kauppaliikkeet. Niiden lisäksi alueella oli joukko käsityöläisten taloja. Vuosisadan vaihtuessa kirkonkylälle rakennettiin Mäntyharjun nuorisoseurantalo. Mäntyharjun osuuskauppa avasi myymälän kirkonkylälle vuonna 1908.
Mäntyharjun kirkonkylässä on yhä paljon rakennuksia, jotka muistuttavat keskustan vanhasta sijainnista. Iso osa rakennuksista sijaitsee Taidekeskus Salmelan alueella.
Asemankylä, noin 1930-luvulta 1960-luvulle
Mäntyharjun halki kuleva Savon rata avattiin vuonna 1889. Mäntyharjun keskusta oli tuolloin kirkonkylällä, mutta juna pysähtyi siitä noin kolmen kilometrin päässä. Aseman ympärille alkoi pian syntyä uutta asutusta. Jo 1930-luvun alussa radan itäpuolella sijaitseva Asemankylä ylitti kirkonkylän asukasluvussa. 1950-luvulla asukasluku yli tuplaantui. Keskusta alkoi vähitellen siirtyä kirkonkylältä aseman tuntumaan.
Asemankylälle siirtyi 1930-luvun alussa muun muassa Laukkarisen vuonna 1926 perustama kauppa. Ajan tavan mukaan Laukkarisella sekä myytiin että ostettiin tavaraa. Asiakkailta ostettiin maalaistuotteita, joista osa myytiin liikkeessä ja osa välitettiin muualla myytäväksi. Maalaistuotteiden lisäksi esimerkiksi metsälintuja ostettiin.
Asemankylään rakennettiin postitalo vuonna 1927, työväentalo vuonna 1928, osuuskaupan mylly 1935, osuuskassa 1938 ja säästöpankin uusi konttori vuonna 1939. Vaikka palvelut alkoivat keskittyä aseman seudulle jo varhain, virallisesti keskusta siirtyi Asemankylälle vasta sotien jälkeen. Monet Asemankylän keskusta-ajan rakennuksista ovat yhä olemassa.
Nykyinen keskusta, 1960-luvulta eteenpäin
Viimeinen merkittävä muutos Mäntyharjun keskustan sijainnissa alkoi 1960-luvulla. Rautatien ylikulkusillan ja uuden kaupallisen keskuksen valmistumisen myötä alakyläksikin kutsuttu Asemankylä alkoi hiljentyä. Verrattuna edelliseen muutokseen keskustan sijainti muuttui tällä kertaa vain vähän: keskusta siirtyi käytännössä toiselle puolella junarataa.
Ensimmäisiä uuden keskustataajaman rakennuksia olivat 1960-luvulla rakennettu kunnantalo sekä niin sanottu aravatalo, Mäntyharjun ensimmäinen kerrostalo. Pikkuhiljaa keskusta on jatkanut levittäytymistään yhä pidemmälle Kouvolan suuntaan.
Mäntyharjun kunnan nuorisosihteerinä toiminut Hannu Heilio kuvasi aikanaan paljon sekä valokuvia että filmiaineistoa erityisesti Mäntyharjun rakennuskannasta ja tapahtumista. Alla Heilion video vuoden 1978 K-Hallin avajaisista, vuonna 1979 keskustassa järjestetyistä Mäntyharjun markkinoista sekä Reissutorista 1980-luvulta:
Lähteet:
Favorin, Martti (1975 ja 1983): Mäntyharjun historia I ja II. Mäntyharjun kunta: Mäntyharju.
Manninen, Tuula; Lylys, Sinikka (toim.): Toivola. Koulua ja kylän raittia. Länsi-Savo Oy: Mikkeli.
Mäntyharjua puolin ja toisin 