Huviloille tultiin rentoutumaan ja lepäämään kaupungin vilskeestä työntäyteisen talven jälkeen. Talousaskareiden, pihatöiden, vierailujen ja retkien välissä kesästä nautittiin myös rauhallisemmissa merkeissä. Lukeminen oli tärkeä ajanviettotapa erityisesti sateisina päivinä. Huviloilla luettiin niin maailmankirjallisuuden klassikoita kuin kevyempääkin kirjallisuutta. Erityisen suosittuja olivat Zane Greyn käännösromaanit, Armas J. Pullan ”Ryhmyt ja Romppaiset”, Otavan Poikien seikkailukirjasto ja Anni Swanin romaanit.
Lapset ja aikuiset pelasivat myös erilaisia lautapelejä, kuten Monopolia ja kuulapeli Fortunaa. Korttia pelattiin erityisesti aikuisten kesken nuorempien lasten mentyä nukkumaan. Kesärannassa tavattiin odottaa vanhan isännän levolle menemistä ennen kuin kortit kaivettiin esille. Monilla suvuilla oli omia erityisiä korttipelejä, joita pelattiin vain kesäpaikalla ja joiden säännöt olivat muokkaantuneet vuosikymmenien kuluessa.
Myös yhdessä laulaminen ja soittaminen olivat suosittua ajanvietettä. Urkuharmoni kuului olennaisesti Kesärannan kesään ja isännän suusta kuultiinkin usein leppoisa: ”Mitäs jos vähän laulettaisiin…” Myös erilaiset venelaulut kuuluivat kesäperinteisiin. Radiolähetysten alettua 20-luvulla hankittiin vastaanotin myös joillekin huviloille. Radio-ohjelmia tuli harvoin ja niistä kuunneltiin yleensä vain jumalanpalvelus ja Lauantai-illan toivotut levyt.
Kesäasukkaat rentoutuivat myös ”hyödyllisempien” askareiden parissa. Naiset tekivät käsitöitä, kirjoivat ja kutoivat myös huvikseen ja moni mies pakeni huviloiden hyörinää rauhallisemmille vesille kalastuksen pariin. Kallalahden huvilayhdyskunnan nuoret ylioppilaat järjestivät kotikoulun nuoremmille sisaruksilleen ja palvelusväelle.
Kilpailuja ja pelejä
Huviloiden lähellä riitti maita ja mantuja tutkittaviksi ja juostaviksi. Sukupiirien huvilat sijaitsivat usein lähekkäin ja leikkiseuraa riitti suurissa serkusparvissa jokaiselle. Yhteisiä leikkejä ja urheilukilpailuja järjestettiin myös paikallisten lapsien kanssa. Omat urheilukentät löytyivät muun muassa Kesärannasta, Jylhästä ja Uittoniemestä, lisäksi Nikkilän tasaista hiekkarantaa käytettiin samaan tarkoitukseen.
Huviloissa järjestettiin erilaisia urheilukilpailuita monta kertaa kesässä ja lajeina toimivat muun muassa juoksu, pituus- ja korkeushyppy sekä erilaiset palloilulajit. Myös kuulaa, keihästä ja kiekkoa lennätettiin kotitekoisilla kentillä innokkaasti ja jopa seivästä hypättiin pitkän bambuseipään varassa. Suosittuja ja helppoja järjestää olivat myös juoksukilpailut, joita Pyhäveden pohjoisrannan huviloissa kesää viettävät lapset pitivät Mäntyharju-Pertunmaan maantiellä.
Lapset ja nuoret järjestivät myös lähitalojen ja sukupiirien kesken kokonaisia urheiluturnauksia. Kesärannassa vietettiin 20-luvulla olympialaisia ja Kallalahden huvilayhdyskunnassa 20-luvulta aina 50-luvulle Tuoppi-otteluita. Otteluissa miteltiin niin ylämäkijuoksussa, veneenkäännössä, uimisessa kuin loikkauksessakin. Pistelasku otti huomioon kaiken ikäiset pelaajat, mutta kääntyi usein myös laskijan eduksi.
Huviloiden jälkikasvu osallistui myös paikallisiin urheilukilpailuihin. Lentopallossa Sihvonniemen Harjulan ja Toivolan lasten yhteinen joukkue ”Harjulan Hurjat” ylsi aina Koirakivessä pelattuihin mitalipeleihin, mutta loppuottelussa joukkue joutui antautumaan. Lentopalloa pelattiin myös Pyhäniemen koululla ja Pappilanniemessä, jossa toimintaa johti kunnan nuoriso-ohjaaja. Tuskin kukaan Mäntyharjun varhaisista kesäasukkaista pärjäsi kuitenkaan Kesärannan Martti Ruuthia paremmin. Hän saavutti SM-pronssia 110 metrin aidoissa Kalevan kisoissa 1930.
Martti Kuusi muistelee lapsuutensa jokakesäisiä urheilukilpailuja Kallalahdessa:
Muistoja tenniskentän rakentamisesta kesänviettopaikkaan Mäntyharjun Kallalahdessa kesällä 1901:
Kesäretkiä
Kesään kuuluivat myös erottamattomasti jokavuotiset retket. Läheisille kallioille ja saarille soudettiin uimaan, ottamaan aurinkoa ja syömään eväitä. Pidempiä retkiä tehtiin marjojen ja sienien perässä sekä tutuille kalapaikoille. Erityisesti kalaretkillä saatettiin viipyä useampikin yö.
Kesärannasta soudettiin joka kesä Porkansaareen opettelemaan sukeltamista eri korkuisilta kallioilta. Lapset tekivät myös ”intiaanien tähystysretkiä” kajakilla. Uiminen kuului tietysti kesänviettoon. Paitsi omassa rannassa, uimassa käytiin myös tunnetuilla kirkasvetisillä rannoilla ja hyvillä hyppykallioilla. Yksi tunnettu ranta oli Pölhön uimaranta kirkonkylän läheisyydessä.
Kesäasukkaat toimivat myös uimakoulun opettajina eri puolilla pitäjää. Heistä Harjulan Tuovi sai tunnustusta työstään maaherra-tasolta asti. Uimatutkintoihin vaadittavat hypyt suoritettiin joko Mynttilän rannan hyppytornissa tai rautatiesillalta Kiepin sahan vieressä. Uimakoulujen yhteydessä järjestettiin myös suosittuja uimanäytöksiä, joissa Harjulan Kaukon rohkeat hypyt herättivät suurta riemua.
Mäntyharjua puolin ja toisin 