Maatalous oli Suomessa yhteiskunnallisesti taloutta kannatteleva tekijä vielä 1900-luvun alkuvuosikymmenillä. Suurin osa ihmisistä eli omavaraistaloudessa ja harjoitti jonkinasteista maataloutta henkensä pitimiksi. Maataloudessa elävien ihmisten arki oli sidottu vuotuiseen luonnonkiertoon. Tämän takia elämä oli epävakaata ja arvaamatonta. Viljasato ei onnistunut joka vuosi, jolloin rikkaampikin tilallinen joutui näkemään nälkää.
Vähitellen maatalous alkoi kuitenkin muuntua perinteisestä elämäntapatyöstä elinkeinoksi. Kehitys ja teollistuminen toivat tullessaan yhä enemmän ammattimaiseen maanviljelyyn tarkoitettuja työkaluja. Maamiesseurat valistivat maatalouksia yhteisöllisesti. Tavallisesti maatilan hoito koostui peltoviljelystä sekä liha- ja maitotaloudesta. Tämän lisäksi oli luonnonniittyjä ja monien hehtaarien metsiä, joista oli pidettävä huolta. Työtä riitti paljon pienemmälläkin tilalla.
Maanviljely
Tehdastekoiset aurat ja hankmot yleistyivät Mäntyharjussa maanviljelyä helpottavina välineinä 1920-luvulla syrjäyttäen vähitellen pystyarran ja risukarhin. Samaan aikaan tutustuttiin myös viikatteeseen heinänleikkuuvälineenä. Aikaisemmin oli käytetty sirppejä. Niittyheinän kuivattua niityn pinnassa se kerättiin säilöön pellon laitaan pielekseen tai kuhjaan ja kannettiin myöhemmin taakkavitalla tai sapilailla ajaen taloon. Peltoheinä kuivattiin vanhan tavan mukaan haasioissa mutta myöhemmin sen syrjäytti lopullisesti seiväskuivatus. Vilja leikattiin ennen viikatteen yleistymistä perinteisesti sirpillä käsin. Leikattu ruis sidottiin tasapäisiksi lyhteiksi ja nostettiin kuhilaille kuivumaan. Kaura ja ohra puolestaan sidottiin parille ja muodostettiin viisikoksi.
Viljan loppukuivaus tapahtui riihessä, jossa kuivuneet viljan oat puitiin varstoilla. Moni tila kasvatti perunaa ja ruista vain omiin tarpeisiin mutta 1930-luvulla kaupat alkoivat ostaa tarvikkeita myyntiin omasta pitäjästä. Näitä elintarvikkeita kuljetettiin myös rautatien välityksellä kaupunkeihin tutuille ostajille.
Viljan korjuuseen tarvittiin aina paljon väkeä. Ennen elämään kuului vahvasti yhteisöllisyys ja talkoohenki. Hevoskiertoinen puimakonekin nimittäin tarvitsi parisenkymmentä miestä puidakseen kunnolla. 1930-luvulla, kun puimakone alkoi yleistyä, saatettiin leikattu heinä nostaa suoraan seipääseen kuivumaan. Samaan aikaan myös niittokone oli heinänkorjuussa jo erittäin yleistynyt. Ennen sotia niittokoneen omisti kolme neljästä mäntyharjulaisesta maanviljelijästä. Kun talkoohenki alkoi maatalouden kehityksen myötä hiipua, keksittiin maajussin työn helpotukseksi leikkuupuimurit.
Pian sotien jälkeen Mäntyharjun pelloilla nähtiin ensimmäiset traktorit. 1960-luvun loppupuolella neljällä viidestä tilallisesta oli oma traktori, jolloin se oli yleisempi ajoneuvo kuin tavallinen henkilöauto. Traktorin rinnalla töitä puursi edelleen myös uskollinen hevonen.
Pellavasta langaksi
Syksyn tullen hyvin kasvanut pellava nyhdettiin varsineen irti maasta ja putsattiin ylimääräisistä lehdistä, siemenkodista ja haaroista pellavarohkalla. Sitten Pellavalyhteitä liotettiin, jotta varren sisällä oleva aines saatiin pehmenemään. Liuotuksen jälkeen seurasi kuivatus. Kuivunut pellava loukutetiin, eli varsien puumainen osa rikottiin loukun välissä ja eroteltiin näin kuituosasta. Tässä työssä syntyneet puusälöt poistettiin lihtaimella ja pellavat lajiteltiin käsin. Häklin teräspiikkien läpi vedettäessä pellavan varsi saatiin tasaiseksi nauhaksi. Samalla erottuivat toisistaan pitkät ja lyhyet pellavakuidut. Prosessin viimeisenä työurakkana oli kehruu, eli pellavalangan valmistaminen.
Tehtävä: Etsi kuvasta riihen esineet
Karjanhoito
Mäntyharjulaiset maidontuottajat olivat pitkään ilman meijeriä. 1920-luvulla saatiin kuitenkin perustettua kerman vastaanottoasema Tanhualan majatalon piharakennukseen. Tämä tapahtui Mikkelin osuusmeijerin avustamana. Vastaanottoasema toimi aina 1930-luvulle asti, jonka jälkeen maito ja kerma kulkivat Mikkeliin linja-auton takaosassa. Tältä ajalta ovat myös maitolaiturit monelle tuttuja näkyjä. Maitotonkat tuotiin meijerin osakastaloista laitureille, josta kuljetus kävi ne noukkimassa ja vei meijerille jatkojalostettavaksi. Maitoa kuljetettiin Mikkeliin myös junalla.
Lypsykoneita alettiin käyttää ensimmäistä kertaa 1950-luvulla. Seuraavalta vuosikymmeneltä lähtien Mäntyharju alkoi siirtyä maanviljelyspainotteisesta kunnasta maitokarjatalousvaltaiseksi.
Mäntyharjua puolin ja toisin 