Elämä huviloilla oli ennen kaikkea elämää perheen tai suvun parissa. Lomakaudella käytiin tapaamassa sukulaisia, juhlittiin merkkipäiviä ja järjestettiin lauluiltamia, soutukilpailuita ja kesäretkiä. Yhteydenpito perheiden välillä vaihteli vuosikymmenien varrella ja jokainen sukupolvenvaihdos toi mukanaan uusia sukulaisia ja ystäviä. Samalla yhteydenpito vanhoihin tuttuihin tai sukuhaaroihin saattoi katketa. Jokaisen huvilan historiasta löytyy niin hiljaisempia kuin vilkkaamman yhteydenpidon vaiheita.

Erityisen suosittuja olivat syntymäpäivien ja nimipäivien vietto koko suvun kanssa. Huviloilla juhlittiin myös suurempia ja harvinaisempia juhlia, kuten häitä ja kastajaisia. Vierailuille lähdettiin yleensä veneellä. Suurempien juhlien aikana turvauduttiin kuljetuksissa yleisesti naapuriapuun. Moottoriveneillä huristeltiin kyläilemään vaivattomasti jo 1920-luvulta lähtien.

Huviloilla vieraili ja asui paljon nykyistä enemmän ystäviä ja sukulaisia. Koulu- ja työtoverit ja heidän perheensä, opiskelijat, harjoittelijat, professorien assistentit, kielikoululaiset, kaikki saivat katon päänsä päälle ja vatsansa täyteen. Harjulassa laskettiin, että yhden kesän aikana perhe ehti viettää kesää ilman vieraita kolmen päivän ajan.

Kirjeet saattoivat myöhästyä tai kadota matkalla, joten toisinaan vierailevat ystävät ja sukulaiset saapuivat yllättäen. Huviloiden ruokakomeroissa täytyi aina olla riittävästi vierasvaraa. Rinkelit, korput, kahvinpavut ja teelehdet auttoivat selviytymään suuremmistakin seurueista.

Kesäjuhlia

Huviloiden kesäasukkaat pitivät yhteyttä myös paikallisiin asukkaisiin ja osallistuivat tansseihin ja iltamiin. Vuosisadan alussa erilaiset hengelliset ja raittiusiltamat olivat hyvin suosittuja. Näissä huviloiden kansanvalistushenkiset isännät olivat innokkaita ja haluttuja esitelmöijiä. Kesää Mäntyharjussa viettänyt pappisväki saarnasi mielellään Mäntyharjunkin kirkossa ja saattoi toimittaa pieniä kirkollisia toimituksia myös läheisiksi tulleille paikallisille. Juhannusta vietettiin usein suvun parissa, mutta kirkonkylänlahdella paloi suuri kokko kaikkia pitäjäläisiä varten.

”Ohjelmaan kuuluu kolme esitelmää, laulua, näytelmä, jonkinlaista myyntiä ja ’onkimista’.” kuvaili Selma Saarinen vuonna 1901 järjestettäviä kansanjuhlia. Juhlat järjestettiin kansanopiston hyväksi ja Saarisen tyttäret osallistuivat muun muassa kiertämällä taloissa pyytämässä ruokatarpeita ja lahjoituksia.

Nuorisoseura järjesti suuret kesäjuhlat joka kesä. Talon edessä avautuva piha täyttyi nopeasti ihmisistä, jotka innokkaasti ottivat osaa niin runon lausuntaan, yhteislauluun, urheilukilpailuihin kuin näytelmiinkin. Tyryssä lapsuuden kesät viettänyt Pirkko Huhtanen muistelee: ”Koko kenttä oli täynnä väkeä, myytiin makkaroita, Ida Domanderin valmistamaa jäätelöä, oli urheilukilpailujakin ja taksiautoilija Mäntynen voitti kaikki pitkien matkojen juoksukilpailut.”

Huviloiden asukkaat esiintyivät muun muassa nuorisoseurantalolla ja maamiesseuran iltamissa. Harjulan Kauko säesti suosittuja J. Alfred Tannerin kupletteja klarinetillaan Ryönän Eeron laulaessa ja Vuorelan rakennuttanut Birgit päätyi pianon ääreen liiankin usein. Kerran Birgit kysyi, eikö joku muu voisi välillä soittaa, mutta siihen vastattiin, että ”soita sinä, ihmiset tulevat siitä aina niin vilkkaiksi ja puheliaiksi.” Ja soitettavahan se sitten oli.