Perinteisesti maanviljelyksen ja karjanhoidon ohella metsä on teettänyt kansalle paljon töitä. Parhaimmillaan metsä on tarjonnut riistaa eränkävijöille, pahimmillaan se on aiheuttanut tuskaa rankkojen raivaustöiden takia. Uuden pellon tekeminen metsämaahan ilman kunnollisia työkoneita on ollut haastavaa ja voimia kuluttavaa työtä. Riistan ja kylvöalueen lisäksi metsä tarjosi paljon muuta. Puusta sai rahaa, mutta myös tykötarpeita arjen töihin, esimerkiksi suuri osa työkaluista tehtiin itse puusta.
Kaskiviljely oli Mäntyharjussa yleistä pitkään. Kysymys on maanviljelytekniikasta, jossa metsä ensin hakataan ja sitten poltetaan. Puun ravinteet päätyvät maaperään tuhkana. Kaskeamisen aikaan metsät olivat heikossa kunnossa, koska kaskeamisen turmelevaa luonnetta ei ymmärretty. Metsästä saattoi olla hankalaa löytää jopa rakennuksiin tarvittavia hirsipuita. Kaskeamista harjoitettiin Mäntyharjussa pitkälle 1800-luvulle. Paineet kaskeamisen lopettamiseen olivat kuitenkin kovat ja 1900-luvun alkupuolella kaskeaminen kiellettiin pientilallisilta kokonaan. Kaikki eivät kieltoa kuitenkaan noudattaneet, sillä yleisen uskomuksen mukaan maa saatiin kaskeamisen avulla heinäisemmäksi. Valtakunnan tasolla viimeiset perinteiset kasket poltettiin 1940-luvulla Savossa. Huhu kuitenkin kertoo, että kaskeaminen olisi Mäntyharjulla tullut pikaisesti takaisin muotiin vielä 1950-luvulla. Kaskeamisen lakattua metsiä alettiin arvostaa eläinten laidunmaina ja vihreän kullan alueena.
Mäntyharjua puolin ja toisin 