Mäntyharjun kasvaessa 1800-luvulla pappilan perheen ja talonpoikaisväestön elämänpiirit eriytyivät. Henkilökohtainen sielunhoito ja tuttavuus kävivät harvinaisemmiksi ja käytännön elämän tarpeissa muut kirjoitustaitoiset pitäjäläiset korvasivat papit. Samalla pitäjän johtaminen eriytyi seurakunnasta ja papeista riippumaton suhde uskontoon lisääntyi.
Iso-Pappilan kirkkoherran perhe oli yksi kylän harvoja säätyläisperheitä. Uutta kirkkoa rakennettaessa riitti säätyläisten ”paremmiksi penkeiksi” kaksi penkkiriviä, johon mahtuivat mukavasti Pappilan, Hämäläisen ja Lahden kartanoiden sekä Tyllilän ja Ryönän aateliskartanoiden naisväki. Kappalaisten perheitä ei näille penkeille päästetty. Savon radan rakentamisen jälkeen syntyivät ensimmäiset säätyläisten kesähuvilat Mäntyharjuun ja seuraavia vuosikymmeniä pappilan elämää säädellyt säätyläiskulttuuri sai alkunsa.
Säätyläiselämään kuuluivat ahkera vierailu muissa säätyläisperheissä ja erityisesti nuorison vilkas liikkuminen sukulaisperheestä toiseen. Iso-Pappilan suuriksi tapahtumiksi vakiintuivat kutsut vappuna ja uudenvuodenpäivänä. Vieraille tarjottiin komeat päivälliset, lapset ja nuoret pääsivät tapaamaan toisiaan ja leikkimään yhdessä. Myöhempinä vuosina kutsujen ohjelmaan kuului myös tanssia.
Säätyläispappilan kulta-aikaa jatkui 1900-luvun alkuun asti, kunnes perinteiseen maatalousyhteiskuntaan kohdistuvat muutospaineet muuttivat myös papiston asemaa.
Mäntyharjun kirkkoherrana 1900-luvun alussa toiminut Viktor Berner kuvasi aikansa säätyläisten vierailukulttuuria suvun historiasta kertovassa Bernerianassaan:
Kylänkäynti oli jokseenkin vilkasta kaiken tuon ahkeran työn ohessa, ja vaativat ne runsaan ajan varsinkin silloisten pitkien välimatkojen tähden sekä siitäkin syystä, että vierailut olivat perinpohjaisemmat kuin nykyiset ”ranskalaiset visiitit”. Hauskaa oli meillä lapsilla päästä mukaan; mutta emme liioin mankuneetkaan jos täytyi kotiinkin jäädä. Sillä silloin jätettiin meille namusiksi veskunoita, rusinoita tahi kuivattuja vattuja t.m.s., joilla me pidimme pitoja kotona. – Kun sattui suurempi juhlallisuus, silloin valmistettiin vieraille, paitsi monenlaisia kahvi- ynnä teeleipiä, mietoa punssia herroille sekä bichofia eli vedellä ja sokerilla keitettyä ja siten suuresti miedonnettua viiniä naisille, puhumattakaan totitarjottimesta vanhoille herroille iltasella.
Mäntyharjua puolin ja toisin 