Ruuan säilyttäminen oli kesähelteellä ongelma.  Aluksi ruokia säilytettiin maakellareissa tai maakuopissa.

Kaikkeen varjoisimpaan paikkaa mökkitontille haudattiin maahan mummolasta tuotu maitotonkka, jonka päälle rakennettiin laudoista kansi. Tämä toimi viileään säilytyspaikkana tai kellarina. Tosin viimeistään maanantaiaamuna kahvimaito oli jo hapanta. Aika usein kellariin oli eksynyt myös metsämyyrä tai sammakko.

1960-luvulla mökeille alkoi ilmestyä kaasujääkaappeja ja -helloja. Mökkiasuminen alkoi samalla hieman modernisoitua ja muistuttaa kaupunkioloja. Toisaalla vaakakupissa painoi se, että mökki haluttiin pitää erillisenä vapaa-ajan saarekkeena irti kaupunkiarjesta. Sähköistymisen yleistyttyä 1980-luvulta lähtien mökeille alkoi ilmestyä televisioita ja erilaiset kaupunkiasunnosta tuttuja kodinkoneita.

En muista mitkä urheilukilpailut olivat kyseessä, kun mökin vierestä piti kaataa yksi iso mänty, että auton pysyi ajamaan aivan mökin ikkunan viereen. Autosta vedettiin sitten mustavalkoiseen matkatelkkariin kaapeleilla sähköä. Tosin isä uskalsi käyttää auton akkua vain niin, että se ei tyhjene, joten televisiosta voitiin katsoa vain kaikkein tärkeimmät ratkaisuhetket.  Yleensä mökillä kuunneltiin patteriradiota.

Nykyisin mökit ovat hyvin pitkälle sähköistettyjä. Modernit tietoliikenneyhteydet ovat yleistyneet 2000-luvulla mökeillä samaan tahtiin, kun ne ovat laajentuneet muuallekin maaseudulle. Hyvät tietoliikenneyhteydet ovat antaneet mahdollisuuksia kokeilla etätyön tekoa mökeillä, jos työnkuva on sen mahdollistanut.

Nyt mökissä on televisio, radio ja nuoremman polven mukana kaikenlaiset tietotekniset vehkeet. Itse yritän pitää tietokoneen poissa mökiltä. (Pöllinsaari)

Yhteydenpitoa ulkomaailmaan

Vielä 1960-luvulla puhelinta ei ollut maaseudulla edes kaikilla vakituisilla asukkailla, mutta aika on muuttanut ja puhelimet ja tietotekniikka alkavat olla arkipäivää kaikkialla. Nykyään Skype toimii myös mökillä.

Puhelimet yleistyivät kesämökeillä 1980-luvun lopulla.  Mäntyharjun verkkoryhmässä liittymien määrän ylitti vuonna 1989 yli 6 000 kappaletta.  Paikallislehti Pitäjänuutiset kertoi kesäkuun 1989 jutussaan NMT-900 verkon (matkapuhelinverkko) kuuluvuuden parantamisesta, sillä Karankamäkeen oli noita aikoja valmistumassa radiomasto. Lehtijutun kuvassa Raimo Berg esittelee ”viimeistä huutoa olevia NMT-900 matkapuhelimia, joita voi myös vuokrata.”

Vuosi 1983 oli rajatolppa Pienpekkolan historiassa. Nykyaikainen tekniikka löysi tiensä tänne sivistyksen laitamille. Luhtiin tuli puhelin. Uusi aika oli koittanut. (Pienpekkola)

Kännykkä on hyvä, kun olen paljon yksin saarella. Isälläni oli aikoinaan NMT-puhelin, jonka sai kuulumaan hyvin vain veneessä, järvellä. Pöllinsaari