Mäntyharju on aina ollut oivaa kalastusseutua sitä ympäröivien runsaiden vesistöjen takia. Kalastus on ollut metsästystäkin merkittävämpi elinkeino, sillä järvestä on saatu ruokaa pöytään koko vuodeksi. Talvisin kalastus väheni mutta tuolloinkin nautittiin kuivattuja ja suolattuja kaloja oman pottumaan antimien kera. Myytäväksi kalaa ei niinkään viety, joten kalastuksella ei Mäntyharjulla ole ollut samanlaista rahallista merkitystä kuin esimerkiksi metsästyksellä.

Kalanpyydykset tehtiin yleensä itse vaikka niiden näpertämiseen ja korjaamiseen kului todella paljon aikaa. Tunnettuja pyydyksiä Mäntyharjulla olivat esimerkiksi nuotta, merta, liistekatiska sekä hauenpyyntiin tarkoitettu lana. Liistekatiska oli järvenpohjaan kiinteäksi rakennettu nykyisen katiskan muotoinen pyydys, joka tehtiin puusta kiskotuista liisteistä, jotka sidottiin toisiinsa vitsaksilla tiiviiksi aidaksi. Mäntyharjulla käytettiin lisäksi nykypäivänä jo lähes tuntematonta pyydystä lanaa, jolla pyydettiin keväisin kutuhaukia. Lana oli terävistä puukepeistä valmistettu suppilo ilman erillistä nielua, joka olisi estänyt kalan poispääsyn. Pyydys asetettiin voimakkaaseen virtaukseen ja kala ei siinä enää päässyt kääntymään poispäin.

Kalastusta Pienellä Pyhävedellä 1890-luvun lopulla. Kuva: Mäntyharjun museo.

Muikkuverkkojen selvitystä Tainassa 1910-luvun alussa. Kuva: Mäntyharjun museo, kuvaaja: Raine Saarinen.

Kalastusta Nurmaan kylätoimikunnan kesäjuhlassa vuonna 1981. Kuva: Mäntyharjun museo, kuvaaja: Pauli Markkanen.

Kalastusta Voikoskella 1890-luvulla. Kuva: Mäntyharjun museo.