Tervarummun kylän elämää 1900-luvun alkupuolella kuvaava näyttely Repovesi – Elettiin täällä ennenkin… oli esillä Mäntyharjun museossa Iso-Pappilassa kesällä 2008. Nyt verkkonäyttelyksi muunnettu näyttely toimii esimerkkinä tavallisesta elämästä mäntyharjulaisessa kylässä vajaa sata vuotta sitten. Kertojina ovat Tervarummun korpikylän entiset asukkaat.

Tervarummussa koettiin suuri elämänmuutos 1950-luvulla, kun valtio lunasti kyläläisten maat Puolustusvoimien harjoitusalueeksi. Ei tiedetty, mitä tulevaisuus toisi tullessaan, ja minne jouduttaisiin muuttamaan.

Vanhoille ihmisille se oli vaikeampaa. He ymmärsivät, minkälaiset tunteet oli sodanjälkeisillä siirtolaisilla jouduttuaan lähtemään tutuilta kotikunnailta aivan tuntemattomaan ja arvaamattomaan ympäristöön. Se oli ankeaa aikaa. (Jaakko Outinen)

Laitettiin lehmät naruun ja lähettiin tallamaan, kuvasi Sirkka Kääpä lähtöään kotikylästä 5.9.1956.

Nykyään Tervarumpu sijaitsee Pahkajärven ampuma-alueen yleisöltä suljetetulla suoja-alueella, josta osa kuuluu vuonna 2003 perustettuun Repoveden kansallispuistoon. Tervarummun sijainnin kartalla näet täältä.

Kenttätöissä Repovedellä

Näyttely on alun perin syntynyt Helsingin yliopiston vuonna 2006 järjestämän tutkimusprojektin pohjalta. Projektin aikana arkeologit tekivät maastoinventointeja Repoveden alueella ja etnografinen ryhmä haastatteli Tervarummussa ja sen lähiympäristössä lapsuutensa sekä nuoruutensa viettäneitä asukkaita.

Tervarummun korpikylä

Tervarummusta puhuessaan kylän entiset asukkaat tarkoittavat Aholan, Antinlammen, Kaljun, Koskelan ja Uutelan talojen yhteisöä, joka virallisissa asiakirjoissa oli osa Mäntyharjun laajaa Partsimaan kylää. Tervarummusta matkaa toisiin kyliin ja kaupoille kertyi toista kymmentä kilometriä. Se oli maataipaleiden lisäksi riuska kahden tunnin soutumatka. Kesällä matka taittui veneellä ja polkupyörällä, talvella jäitä pitkin suksilla tai hevoskyydillä.

Luonto elannon antajana

Vielä 1900-luvun alussa Tervarumpu oli todellinen erämaakylä vailla teitä, sähköä ja puhelimia. Talous oli pitkälle omavaraista. Kaupat olivat kaukana ja ruoka-aineista ostettiin lähinnä suolaa, sokeria sekä kahvia. Maan ja metsän antimet käytettiin hyödyksi mahdollisimman monipuolisesti ja mitään ei saanut tuhlata.

Kyllä se oli semmosta aikaa, että jos vähänkin kykeni nostamaan lonkaa, niin kyllähän sitä piti mennä. Ei sitä ruvettu makailemaan, muistelee Hilja Jauhiainen.

Talonpidon ja luontaiselinkeinojen ohella metsätyöt olivat alueen yksi tärkeä elannon antaja.

Lisää elämästä Tervarummussa: Maanviljely Metsätyöt Metsästys Kalastus Vapaa-aika Tarinoita

Kiitokset

Tämä näyttely on toteutunut seuraavien kertojien avulla: Silja Asikainen, Väinö Halinen, Hilja Jauhianen, Sirkka Kääpä, Jaakko Outinen, Juhani Outinen, Oiva Pyy, Reino Pyy, Toivo Pyy, Veikko Pyy.

Suuri kiitos heille kaikille muistoista ja valokuvista!

Taloudellista tukea työryhmä on saanut Niilo Helanderin Säätiöltä sekä Mäntyharjun 400-vuotisjuhlarahastolta.

Työryhmä

Näyttelyn haastattelut, kuvien keräys ja suunnittelu: Anna Partanen ja Vesa Matteo Piludu

Graafinen suunnittelu ja toteutus: Leila Arrankoski

Verkkonäyttelyn toteutus: Susanna Helminen

Lisätietoja Repoveden alueen perinteestä, historiasta ja arkeologisista kohteista:
Mika Lavento & Antti Lahelma (toim.) Sama maisema, eri kulkijat – Repoveden kansallispuisto kivikaudelta 1900-luvulle. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, Sarja A 165. Helsinki 2007.