Turvapaikka maailman myllerryksessä

rksaarinen-pulkanranta
Pulkanranta sisällissodan jälkeen. Taistelevat joukot kaatoivat tontin isot puut tavoitellessaan esteettömiä ampumalinjoja rautatien suuntaan. Pulkanrannan huvila-albumi.

Kesäasunto on tarjonnut omistajilleen kesäisen paratiisin lisäksi turvapaikan yhteiskunnallisten levottomuuksien aikana. Erityisesti jatkosodan aikana monet vanhemmat lähettivät lapsensa maaseudulle pommituksia ja heikkoa elintarviketilannetta pakoon.

Vuosi 1918

Vuoden 1917 vallankumous katkaisi siteet Venäjän keisarikuntaan ja vaikeutti Pietarin seuduilta tulevien kesäasukkaiden matkustamista. Osa kesäasukkaista vietti vuoden 1918 talven Mäntyharjussa joko itse huvilassa tai tutuissa naapuritaloissa ja sukulaisten luona. Levottomuuksia maaseudun rauhaan paenneet huomasivat pian joutuneensa ojasta allikkoon, sillä Itä-Suomen kiivaimmat taistelut käytiin juuri rautatien hallinnasta. Mäntyharjussa taisteltiin niin kirkonkylällä kuin Mouhullakin.

Sisällissota jätti jälkensä paitsi ihmisten mieleen myös luontoon. Kesän 1919 viettoon palatessaan saivat pulkanrantalaiset kauhukseen huomata taistelevien joukkojen kaataneen koko huvilatontin puuston esteettömiä ampumalinjoja tavoitellessaan. Huvilat itse säilyivät kuitenkin vahingoittumattomina.

Itku kurkussa meillä kaikilla oli kun näimme metsättömän, aukean Pulkanrannan. Mutta Vaari vain rauhallisesti asteli verannalla ja sanoi: ’Voimmehan kuvitella olevamme laivassa’, kirjoitti perheen tytär sukulaisille.

Martti Kuusi muistelee sisällissodan aikaa Mäntyharjussa:

Jatkosota

Rakas kesäpaikka sai jälleen toimia turvallisena lintukotona 1940-luvulla. Helsingin pommitukset ajoivat Kesärannan asukkaat Mäntyharjuun talvisodan aikana. Huvilalla yritettiin viettää jouluakin, mutta pakkasen kiristyttyä jäätyi kahvikin hellalla, vaikka alla oli tuli, muisteli emännöitsijä Maria Paasonen. Perheen oli lopulta hiihdettävä järven yli asumaan sukulaisten luo Tervaniemeen.

Huviloissa majoitettiin sekä sotilaita että Karjalasta tullutta siirtoväkeä. Usein majoitus oli lyhytaikaista, mutta kerrotaan kahden upseerin asuneen Vuorelan yläkerrassa lähes koko jatkosodan ajan. Kalliolan rakennuksissa majoitettiin sota-aikana inkeriläisperhettä, johon omistajat pitivät yhteyttä vielä pitkään sodan päätyttyä.

Kesäasunnoiksi rakennetut huvilat eivät aina selviytyneet kunnialla talviasumisen vaatimuksista. Rakennustarpeiden puute ja väliaikaisasuttaminen johtivat huviloiden rapistumiseen. Huviloiden maista lohkaistiin myös tiloja siirtoväen asuttamiseksi.