Suomessa oli Ruotsin vallan aikana jo 1600-luvulla vallalla kiinteytynyt ja vakiintunut säätyjako. Kansa jakautui neljään säätyyn: aatelistoon, papistoon, porvaristoon ja talonpoikiin. Säätyjen ulkopuolelle jäivät kokonaan vuokraviljelijät ja palkolliset. Tiettyyn säätyyn syntyminen määritti ihmisen yhteiskunnallista asemaa koko elämän. Säätykierto oli harvinaista.
Suomessa elettiin sääty-yhteiskunnassa vielä Venäjän vallan alla 1800-luvullakin. Säätyjakoon perustuvat säätyvaltiopäivät olivat käytössä vielä 1900-luvun puolelle asti, kunnes vuonna 1906 perustettiin yleisellä äänioikeudella valittava yksikamarinen eduskunta.
Tässä osiossa tutustumme Mäntyharjun Iso-Pappilaan yhteiskuntarakenteen näkökulmasta. Kirkkoherra perheineen kuului ylempään luokkaan. Samaan aikaan Iso-Pappilan maatilasta huolehti lampuoti. Pappilalla oli myös paljon torppareita. Lampuodilla tarkoitetaan koko tilan vuokraajaa, torpparilla taas osan tilasta vuokraajaa. Pappilan tapauksessa tosin lampuoti vain viljeli pappilan maatilaa ja pappi perheineen asutti yhä pappilan rakennuksia.
Säätyläiselämästä Iso-Pappilassa
Mäntyharjua puolin ja toisin 